Blogi + Gradu = Valmistuminen?

Tähän on tultu

2007-08-13T17:57:00.001+03:00

Huom. Tämä postaus on kirjoitettu heinäkuussa, mutta Blogger-ongelmien takia en ole saanut julkaistua sitä aiemmin.

Noniin, täältä se nyt tulee. Viimeinen (kilometrin mittainen) blogipäivitys. Kollektiivinen kiitos kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Ei oikein itsekään meinaa uskoa, että on todella valmistunut, eikä syksyllä menekään kouluun. Samalla vielä kollektiivinen tsempitys kaikille vielä graduaan väsääville, jotka tänne eksyvät. You can do it!

Oma gradu on nyt kansissa ja pölyttymässä jonkun kirjaston hyllyssä. Arvosanaksi tuli Magna mihin olin tosi tyytyväinen. Graduohjaaja pisti alkukesästä viestiä että mun gradu on herättänyt positiivista huomiota ja että hän haluaisi kirjoittaa sen pohjalta artikkelin ja julkaista sen. Siihen tulis sitten molempien nimet. Ensimmäinen julkaisu, tutkijan ura odottaa! No ei sentäs, mutta onhan tuo kiva juttu. Kesäkuun alussa pidin valmistujaisjuhlat. Oli mukavat pippalot ja ilmakin suosi niin saatiin olla ulkona.

Aiemmin keväällä olin aika salamyhkäinen koko työnhakuprosessista, mutta nyt voin kertoa vähän tarkemmin miten tuon kesätyön sain. Eli aloitin jo vuoden alussa kaikenlaisten hakemusten lähettelyn. Ensin tietysti avoimia isoihin firmoihin (lukeeko niitä joku?) ja sitten yliopiston Pesti-päiviltä löytyneisiin firmoihin ja sitten netissä ilmoittaneisiin ym. Hyvä tapa kaivaa lisää potentiaalisia työnantajia, oli katsoa kaupungin www-sivuilta oman alan yrityksiä ja niiden rekrysivuja. Monesti siellä haettiin jotain, jota ei kuitenkaan oltu ilmoitettu muualle.

Aluksi tuntui että mitään ei tapahdu, mutta kun hakemukset hetken aikaa muhivat (joihinkin soittelin perään, toisiin en ehtinyt), niin alkoi haastattelupyyntöjäkin tipahdella. Ensimmäisen haastattelun sain maaliskuun lopulla (Firma A). Sinne soitin pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen. Itse haastattelussa en ollut ihan parhaimmillani. Jännitin tietysti kauheasti ja annoin itsestäni ehkä hieman hyperaktiivisen kuvan. Haastatteluun kuului myös 2 tuntia kestävä kirjallinen testi, jonka jälkeen olin ihan puhki. Ainoa asia mikä tästä keikasta jäi kaivelemaan oli kuitenkin se, että vaikka paikasta luvattiin ilmoittaa muutaman päivän kuluessa, ei mitään koskaan enää kuulunut. Ensin ajattelin soittaa takaisin, mutta parin viikon päästä olin jo varma ettei minua oltu valittu. Koska aloin saada lisää haastattelupyyntöjä päätin unohtaa ensimmäisen paikan ja olla vähemmän hermostunut seuraavissa haastatteluissa.

Tosiaan, huhtikuussa sain jopa kolme haastattelupyyntöä samalle viikolle, joista kaksi osui vieläpä samalle päivälle. Sain onneksi sovittua ajat niin, että ehdin siirtyä paikasta toiseen ja napata burgerin niiden välissä :) Kaksi näistä haastatteluista tuli ihan puhtaasti vastaamalla netissä olevaan ilmoitukseen (toinen oli firman omalla sivulla (Firma B) ja toinen yleisellä työnhakusivustolla (Firma C). Kolmanteen pääsin kun kyseisestä firmasta oleva vieraileva luennoitsija mainitsi tarvitsevansa kesäharjoittelijaa (Firma D). Menin heti luennon jälkeen kärkkymään eteen, että olisin ensimmäinen joka paikasta kyselisi ja sain yhteystiedot, johon lähettää hakemus suoraan (tähänkin firmaan olin jo aiemmin laittanut avoimen hakemuksen).

Tällä kertaa kaikki haastattelut menivät todella hyvin. Tunnelma oli rentoa ja sellainen tietty yhteys löytyi haastattelijoiden kanssa. Firmat B ja C kuitenkin valitsivat kokeneemman hakijan. Ei siinä mitään. Tiesin etten olisi pystynyt enää hoitamaan haastattelua paremmin, joten minun pitäisi vain löytää rako, jossa joku haluaisi kouluttaa minut tuleviin tehtäviini.

Sitten soitettiin Firmasta D. En saanut paikkaa mitä hain, mutta haastattelija oli pitänyt minusta siinä määrin, että oli onnistunut kiristämään ylemmiltä tahoilta hieman extrabudjettia, jolla palkata minut kahdeksi kuukaudeksi. Firmassa D vietin sitten touko- ja kesäkuun enkä joutunut pettymään. Työ oli ehdottomasti hauskin kesätyö missä olen ollut. Tiimi oli kiva, sain tehdä todella monipuolisesti erilaisia vastuullisiakin hommia. Matkusteluakin tuli jonkin verran ympäri Suomea. Lisäksi osuin just siihen saumaan missä järjestetään kaikki bileet ;) Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Mutta suurin uutinen on vasta tulossa. Hyvin pian oli selvää, etten voisi jatkaa nykyisissä hommissani kesäkuun jälkeen. Pomo kyllä tykkäsi minusta ja pomon pomokin, mutta jossain ylempänä istuu tyyppi tiukasti rekrykirstun päällä. Oli pakko jatkaa hakemista. Töissä ollessani olin katsellut sisäisiä työpaikkailmoituksia ja erästä mielenkiintoista paikkaa. Kävin haastattelussa ja vietin päivän psykologisissa testeissä.

Samoihin aikoihin mulle soitettiin toisesta isosta firmasta (Firma E). Olin jättänyt joskus tammikuussa avoimen hakemuksen (lukeeko niitä joku?). Ne pyysi haastatteluun ja menin. Itse
haastis meni hyvin mutta homma kuulosti sen verran haastavalta, että ajattelin niiden ihan varmasti löytävän jonkun pätevämmänkin.

Parin viikon päästä sieltä kuitenkin soitettiin ja pyydettiin uuteen haastatteluun jo samana päivänä. Kävin. Sain paremman kuvan tehtävästä (samaa aihepiiriä kuin Firmasta D hakemani paikka, mutta enemmän tekemistä ja vastuuta, vähemmän pelkkää napin painamista) ja innostuin uudestaan. Lupasivat soitella.

Seuraavana päivänä firmasta D soitettiin ja mulle tarjottiin 10kk pestiä! Mahtavaa! Just sitä alaa mihin oon toivonut työllistyväni. Sanoin kuitenkin että odotan myös vastausta toisesta paikasta ja pyysin harkinta-aikaa. Antoivat päivän. Soitin Firmaan E ja kysyin tilannetta. Tyyppi sanoi suunnilleen: "Hyvä kun soitit, tulin just palaverista missä asiasta päätettiin." Sitten se tarjosi mulle vakituista paikkaa! Siis häh?! Pyysin niiltäkin aikaa harkita ja menin ihan sekavana kotiin. Mietin illan ja tein päätöksen. Aloitan elokuun alussa Firmassa E työssä, joka ainakin kuvauksen perusteella kuulostaa unelmatyöltäni.

Molemmat hommat oli hyviä, niin kuin firmatkin. Paha valinta. Firmaan D olin just asettumassa, mutta tiimi ja osasto ois vaihtuneet kuitenkin eli kaikki olisi muuttunut. Ja vakituinen on aina vakituinen. Lopullisen päätöksen tein fiilispohjalta. Firma E:ssä natsasi jotenkin tosi hyvin niiden haastattelijoiden kanssa ja soittaessa vielä tuli semmoinen tunne että ne haluaa just minut. Ne sanoi, että vaikka kokemus ei ole vielä ihan tehtävän tasalla niin asenne ja kiinnostus tekivät vaikutuksen. Näillä siis mennään. Kaippa ne tietää mitä ne haluaa :)

Bonuksena saan pitää heinäkuun lomaa sopimusten välissä :D

All in all asiat on tosi hyvin just nyt. Olen käyttänyt heinäkuun kaikenlaiseen lekotteluun ja reilun viikon päästä alkaa uudet hommat. Vähitelleen alkaa jännitys lisääntyä ja tiedän että siellä on tulossa paljon uusia asioita, luultavasti nopealla aikataululla. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita haluan oppia ja joiden parissa haluan tehdä töitä. Asioita, joiden parissa ei kuulemma työllisty, minulle toisinaan sanottiin. Tässä kohtaa voin sanoa "Hah!" ja viitata aikaisempaan kirjoitukseeni "Neuvot ja niiden antajat".

Voisin myös jatkaa sen verran tuosta englanninkielentaidosta ja sen todistamisesta, että yhdessäkään haastattelussa ei kysytty millä kielellä graduni on kirjoitettu. Kaikissa kysyttiin millainen englanninkielentaito minulla on ja tyydyttiin vastaukseen "todella hyvä" sen enempiä todisteita kyselemättä. Ainoastaan Firman D testeissä arvioitiin jonkin verran myös englannin puhumista, josta sain parhaan mahdollisen arvosanan. Muutenkin sain kesätyön aikana paljon kiitosta kielitaidosta ja hyvästä ääntämisestä. Tässä ei nyt ollut tarkoitus alkaa itseään kehuskelemaan, vaan lähinnä kannustaa ihmisiä gradun teossa (ja elämässä yleensäkin) tekemään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kirjoittakaa vaikka Swahiliksi jos niikseen tulee (se vasta näyttäisikin hyvältä CV:ssä!), mutta älkää tehkö sitä siksi, että joku muu uhkailee työttömyydellä tai yrittää kiillottaa omaa kilpeään.

Luulen, että tämä blogi on nyt tullut tiensä päähän. Sen oli tarkoitus seurata graduni etenemistä ja se projekti on nyt paketissa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä uuden blogin aloittamisesta, mutta ainakaan viime aikoina ei ole ollut kauheaa kirjoitusvimmaa (kuten olette huomanneet). Katsotaan jos myöhemmin tulee. Saatan silloin jatkaa samalla nimimerkillä tai sitten en.

Kiitos kaikille lukijoille matkani jakamisesta. Liltie on kuoriutunut opiskelijasta työssäkäyväksi, rohkenenko sanoa, aikuiseksi.

Tänään...

2007-06-20T14:00:00.000+03:00

Olen valmis Filosofian Maisteri.

PS. Pidempi kertomus viime aikojen huimista tapahtumista tulossa lähiaikoina. Hold on!

Yeehaa!

2007-05-07T12:24:00.000+03:00

Nyt on pakko vähän hehkuttaa!

Kävin tänään uudella työpaikalla allekirjoittamassa papereita ja sain kuulla vähän tarkemmin mitä hommia tulen tekemään. Kuulostaa ihan huippukiinnostavalta työltä! Torstaina pääsen hyppäämään puikkoihin ja en malta odottaa!

Nyt pitäisi vain sen verran rauhoittua, että pyhittäis nämä pari viimeistä päivää gradun korjaamiseen, niin se ois sitten siinä. Mutta nyt käyn kyllä liian ylikierroksilla kyetäkseni analyyttiseen ajatteluun. Aivot huutaa vaan "Yeehaa!" :D

Lisäystä edelliseen

2007-05-06T15:28:00.002+03:00

Tuo edellinen on oikeasti kirjoitettu jo keskiviikkona. En vain ole saanut sitä julkaistua kun Firefox on mennyt rymisten nuri aina kun olen Bloggerin etusivulle asti päässyt. Piti nyt heti äkkiä julkaista se kun kerta pääsin kirjautumaan. Kuvitelkaa siis päiväys edelliselle keskiviikolle :)

Graduseminaari meni ihan kivasti. Opponenttiproffa tykkäs tuloksista, mutta sanoi niiden olevan hautautuneen, vaikka ne ansaitsis tulla paremmin esille. Koitan lisätä jonkun yhteenvetokappaleen analyysiin. Ens viikon alussa teen niitä parannuksia ja torstaina (toivottavasti) aloitan työt. Riippuu vähän ison lafkan byrokratiasta.

Nyt kun pitkästä aikaa tienaa edes vähän rahaakin, niin vaatekaapin päivitys ois aika jees. Silloin kun oli vaatemyyjänä, niin tilanne oli enemmän kuin hyvä. Henkilökunta sai alennusta ja lisäksi viallisia tuotteita pilkkahintaan. Niitä kannoin kotiin ja korjailin neulan ja langan kanssa. Siitä on jo kuitenkin lähemmäs kaksi vuotta. Tänä aikana tilanne on ollut aikalailla stabiilli. Niillä on menty mitä on ja päivityksiä on tullut vain satunnaisesti alennusmyyntien aikaan. Tarkoituksena on tehdä kunnon inventaario ja katsoa mikä on yleensä enää käyttökelpoista ja mikä ei. Liian helposti ostaa vaan kaikkia kivoja toppeja, muttei sitten mitään käytännöllisempää. Eilen annoin pihille perusluonteelleni hieman periksi ja ostin työpaikan kunniaksi laukun. Lisäksi tilasin netistä yhden kirjan (oli yli kympin halvempi kuin kaupassa, hmm.) Farkutkin löysin pari viikkoa sitten (alesta tietenkin ;) mutta ne odottavat vielä lyhentämistään.

Mitä minä oikein höpötän? Ei tämä ole mikään muotiblogi (Thank God! Don't even get me started on that...)

Oikeasti rahaa huomattavasti tärkeämpää on päästä kiinni työelämänsyrjään ja polkaista urakehitys käyntiin. Kyllä siitä palkasta ehtii sitten neuvotella, kun saa ensin teroitettua hieman kynsiään ;)

Toivottavasti Blogger päästäis mut ensi viikolla kertomaan kuulumisia työrintamalta. Itseni tuntien ehdin muutaman päivän aikana loihtia melkoisen jännärin päälle ja sitä olisi kiva päästä purkamaan muutenkin kuin kiukuttelemalla miehelle ;)

Nyt saa kysyä!

2007-05-06T15:28:00.001+03:00

Niin.

*kröhöm*

Nythän on niin, että minä sain töitä! :D Tutut saa kysellä livenä tarkemmin. Muille tyydyn kertomaan, että paikka irtosi isosta firmasta ja työtehtävä sellaiselta alueelta, josta olen todella kiinnostunut. Tosin kyseessä on "vain" kahden kuukauden harjoittelijapaikka, mutta toiveissa on saada jalkaa sen verran oven väliin, että jatkoakin voisi ilmaantua. Ja jos ei, niin ainakin tuo näyttää hyvältä CV:ssä, työkokemuksesta nyt puhumattakaan. Hommat alkaa heti ens viikolla! Hui!

Tänään oli viimeisen ryhmätyön esittely. Huomenna esittelen Gradun tutkielmaseminaarissa. Valmistuminen on ihan kulman takana. Vielä pitäisi jaksaa selvittää miten se ihan käytännössä tapahtuu. Mitä lappuja täytän ja minne ne toimitan.

Opiskelijaelämä alkaa olla ohi ja "oikea" elämä alkaa. Kenraaliharjoitus on takana ja yleisö istuu jo pimeässä teatterissa. Vain esirippu odottaa aukeamistaan.

Vihdoinkin!

2007-04-27T12:26:00.000+03:00

Vihdoinkin pääsin kirjautumaan Bloggeriin. Koko viikon selain on systemaattisesti kaatunut aina kun olen avannut Bloggerin etusivun. Mun piti nimittäin kirjoittaa jo maanantaina, että nyt on kypsyysnäyte hoidettu. Kysymyksenä oli pohtia mitkä seikat ovat vaikuttaneet blogien suosion räjähdysmäiseen kasvuun. Valitsin kolme kohtaa joita lyhyesti pohdin (konsepti on aika rajallinen).

Ensinnäkin helppous. Kaikki osaa ja ilmaiseksi saa harrastaa. Tosin siinä on haittapuolena lyhyt elinkaariennuste, kun kokeilunhalu ei kannakaan ensimmäistä postausta pidemmälle.

Toiseksi mainitsin mediajulkisuuden, josta syntyy myönteinen kehä. Blogit kasvattaa suosiota -> blogit saa huomiota massamediassa -> blogit kasvattavat suosiota entisestään.

Kolmanneksi puhui yleisestä muutoksesta länsimaisessa kulttuurissa. Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa. Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet. Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan OK.

Kirjoittaessa tuli mieleen joskus Hesarissa esitetty tutkimus, jonka mukaan suurin osa nuorista haluaa julkkiksiksi. Individualistisessa ympäristössä kasvaneet nuoret myös uskovat olevansa niin kiinnostavia, että jos saisivat vaikka oman tv-sarjan, niin ihmiset kyllä katsoisivat sitä. Aika hämmentävää. Yksikin siinä jutussa haastateltu poika mietti julkisuuden mahdollisia haittapuolia, mutta ei keksinyt mikään mikä voisi olla taviselämää pahempaa. Hän sanoi, että enemmän pelottaa se, ettei kukaan tunne häntä. Minä taidan olla todella out. Kyllähän satunnainen huomio on joskus ihan kivaa, mutta en todellakaan haluasi, että minua kytättäisiin kamerakännykän kanssa aina kun käyn pubissa tai vien roskat.

Kiitos muuten yhteisesti kaikille kommentoijille ja samalla tsemppiä kaikille, joilla gradu on vielä työn alla. Kyllä se sieltä valmistuu kunhan vaan saa aiheen valittua ;) (Tämä suunnattu erityisesti kaverilleni, joka juuri huomautti valinneensa aihetta vuoden)

Sitten kun aihe on edes joten kuten rajattu alkaa kauhea arkistojen kaivelu ja lähteiden luku. Tähän menee aikaa ja se on joskus tylsää. Mutta uskokaa kun sanon, että hyvin tehty pohjatyö on enemmän kuin sata jänistä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kirjoittaa. Empiirinen osuus meni mulla aika helposti kun sen sai tehdä kotoa ja netissä. Sekin kannattaa kuitenkin suunnitella huolella. Laittakaa joku aikaraja sille milloin alatte kirjoittaa ja sitten vaan näpyttelette ankarasti. Ihan sama mistä kohtaa aloitatte, kunhan jotain keksitte. Jos mahdollista, niin tehkää kirjoitustyö aika tiiviisti, sillä jos edellisestä kerrasta on viikkokin, niin alkaa olla aika hukassa siitä, mitä tuli viimeksi tehtyä. Mulla oli se etu, etten ollut gradua tehdessä töissä ja kurssejakin oli vain pari yhtä aikaa, joten sain keskittyä aika täysillä tähän. Sivut tulee kuitenkin yllättävän nopeasti kun pääsette alkuun ja kohta niitä onkin jo liikaa :P

Ai niin, multa leikattiin taas yksi hammas eilen. Kun viime kerrasta toipuminen oli yhtä tuskaa, olin varustautunut ja pelännyt tätä päivää. Yllättäen kaikki onkin mennyt kymmenen kertaa helpommin. Ei ole tarvinnut kipuilla käytännössä ollenkaan (800 Buranaa toki syön ettei tarttiskaan) eikä naama ole ainakaan vielä turvonnut. Puhekin kuulostaa ihan normaalilta.

Hauskaa ja sateista vappua niille jotka sitä jaksavat vielä viettää! (Ja niille jotka ei tiedä, yliopistovappu on tänä vuonna ainakin Oulussa päivän pidempi eli peräti 5 päivää. Ei ole helppoa ei. Mutta niin kuin todettiin joskus itse tuolla sateessa kärvistellessä: "Jos se ois helppoa niin kaikkihan sitä tekis." :D)

Uutisia ja ei-vielä-uutisia

2007-04-11T15:19:00.000+03:00

Kylläpäs on edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. On minulla siihen kyllä ihan hyvä syy. Tai no, hyvä ja hyvä mutta syy kumminkin.

Työnhaku nimittäin käy kuumana ja täyttää ajatukseni. Kuitenkin se on asia, josta en halua täällä kirjoittaa, koska monet tuttuni ja perheenjäseneni lukevat ainakin silloin tällöin tätä blogia. Koko työnhakuprosessi on sen verran stressaava, etten halua levitellä kauhean laajalle sitä minne kaikkialle olen hakenut ja olenko käynyt haastatteluissa ym. Haluan ilmoittaa sitten kun napsahtaa, mutta en yhtään ennen. Siihen asti vaikenen haun kohteena olevista firmoista ja mahdollisista haastattelukutsuista. Niistä tietävät vain avomieheni ja yksi ystäväni.

Mutta yksi toinen asia sen sijaan on jo viikon verran odottanut pääsyään julkisuuteen. Nimittäin... GRADUNI ON ESITTELYKUNNOSSA! Toisin sanoen se on VALMIS! Aivan yllättäen. Minä luulin vielä hinkkaavani sitä pitkäänkin, mutta ohjaajalta tuli erään version jälkeen maili, että nyt se on esittelykunnossa. Herranen aika! Siinäkö se oli?!? Kypsyysnäytteen käyn tekemässä parin viikon päästä ja seminaari on toukokuun alussa. Seminaarin jälkeen varmaan pitää tehdä vielä parannuksia, mutta se on sitten vain hienosäätöä. En minä ehtinyt kyllä kauheasti edes ahdistua. Silloin kun ahdisti muuten niin ahdisti gradukin, mutta ei se mitenkään erityisesti sitä ahdistusta ollut luomassa. Oikeastaan "iso-G" on ollut helpoin osa koko yliopisto-opintoja.

Ja tänään oli viimeinen luentokin! Ei enää yhtään luentoa tämän tutkinnon puitteissa. Yksi ryhmätyö pitää vielä saada valmiiksi ja esittää se toukokuun alussa. Lisäksi pitää palauttaa yksi luentopäiväkirja joka on jo valmis. Siinä kaikki! Minä ihan OIKEASTI valmistun! Minun pitää alkaa maksamaan junalipuistani täyttä hintaa (mutta vasta syksyllä ;) ja alkaa elää niin kuin kunnon aikuisen kuuluu. Pitää lopettaa Hesarin opiskelijatilaus (no ei sentään, siirrän sen avomiehen nimiin ja maksan niin kuin ennenkin :D).

Ehkä minä olen nuori ja naivi, mutta minä myös todella odotan sitä että voin alkaa käydä oikeasti töissä. Minä en enää myy rouville vaatteita tai kituuta jollain stipendirahalla harjoittelupaikassa. Minulla on tutkinto! Tähän saakka kaikki mitä koulussa on opetettu, on käytännön töissä ollut paljon mielekkäämpää/hauskempaa, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa alaan liittyvää. Haluan pois tästä olotilasta, missä osaan kaikkea vähän, mutten kuitenkaan kauheasti mitään. Naurakaa vaan sitten kun parin vuoden päästä valitan ylitöitä ja dead-lineja, mutta minä haluan päästä luomaan uraa. :D

Toistaiseksi jaksan myös uskoa löytäväni oman alan töitä Oulusta. En ole valmis muuttamaan ainakaan niin kauan kuin tuo toinen puolisko vielä opiskelee täällä. Taas minä kirjoitan työnhausta vaikka alussa sanoin, etten halua siitä kirjoittaa... Se nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä se päällimmäinen asia mielessä.

Yritän taas jatkossa kirjoitella vähän useammin, kun tuota asiaa kuitenkin tuntuu riittävän. Graduun liittyen sitä ei ehkä niinkään paljon enää tule, kun se nyt möllöttää vaan tuossa koneella ja odottaa julkistamistaan, mutta lupaan ainakin kertoa heti jos työsektorilla onnistaa. Koska olen luonteeltani tällainen stressihiiri, niin tiedän täsmälleen sillä hetkellä työnhakustressin vaihtuvan työnsaantipaniikkiin, jossa mietin tulevia työtehtäviä ja niistä suoriutumista. Ei siis mitään uutta odotettavissa :)

Perussettiä

2007-03-21T12:17:00.000+02:00

Ah, päivitetäänpä taas vähän kuulumisia.

Graduohjaajalta tuli liuta parannusehdotuksia, mutta mitään perustavanlaatuista vikaa ei onneksi löytynyt. Mailin lopussa hän sanoi vielä "Tykkäsin kovasti!" mikä lämmitti :) Alkuviikko on taas mennyt muissa hommissa, mutta torstai ja perjantai pyhitetään gradulle.

Työnhausta en viitsi taaskaan kirjoittaa, vaikka se mielenpäällä onkin. Pitää vain yrittää pitää positiivinen asenne. Eihän torjutuksi tuleminen ole kenestäkään kivaa, mutta jos hommaan on joku pätevämpi niin sitten on. Ainoa mikä ärsyttää on se, että tuo työpaikan epävarmuus vie ilon valmistumiselta. Pitäisi keskittyä vain viemään se loppuun ja juhlimaan sitä saavutusta. Kyllä se työ sieltä löytyy. Meidän alalla sitä kuitenkin (vielä) on. Helsingissä olisi paljon enemmänkin, mutta en ole valmis muuttamaan, kun mies on vielä opiskelijana täällä. Parin vuoden päästä on eri juttu.

Jaa, näköjään kirjoitin työnhausta kuitenkin.

Viikonloppuna skippasin sittenkin formulamatkan ja lähdin iskän kanssa mökille paistamaan makkaraa. En ole aiemmin ollut yhtään luontoihminen, mutta näköjään "vanhemmiten" tuommoinen rauhallisempikin toiminta alkaa viehättää.

Vaalit meni hyvin. Oma ehdokas ei päässyt (joskin sai ihan kivasti ääniä), mutta tulosiltaa seurattiin silmäkovana (voiko noin sanoa?). Minä innostun omituisimmista asioista :D

Viilausta ja varikkopuhetta

2007-03-15T15:19:00.000+02:00

Tänään on taas tullut kirjoitettua, niin kuin... No, en keksi mitään mukanokkelaa vertauskuvaa, mutta kuitenkin. Kasin aikaan aamulla aloittelin ja lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta jatkoin aikalailla kahteen. Senkin jälkeen pyörittelin tekstiä edestakaisin puolisen tuntia, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pää ei vaan toiminu enää. Mutta kaikki palaset alkaa olla aikalailla kohdallaan.

Huomenna viilailen vielä ja sitten lähetän ohjaajalle luettavaksi. Sivuja on 71 + 7 sivua lähteitä (joista muutama tulee poistumaan). Tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto puuttuu vielä ja niihin en koske ennen kuin saan palautetta siitä, kuinka vinksallaan tuo työ nykyisellään on. Vähän pelottaa...

Olen nyt tällä viikolla paahtanut tuon työn kanssa niin hullusti, ettei se oikein enää jäsenny päässä kuin sekavana mössönä. Mitä käsitellään missäkin luvussa? Poistinko sen yhden kappaleen jo? Kirjoitinko siitä asiasta vai ajattelinko vain? Huomisen jälkeen voin pitää tauon analysoinnista ja heittää pallon ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan olen nyt edennyt niin hyvin, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä viikonloppuna appiukkolaan katsomaan Formulakisoja Maxilta. Siinäpä taas lause, jota en ikinä uskonut käyttäväni. En välitä penkkiurheilusta pätkääkää, enkä ollut eläissäni katsonut yhtäkään Formula 1 -kisaa, ennen kuin tapasin tuon nykyisen miekkosen. Hän taas on fanittanut Schumia jostain vuodesta rengas ja kypärä asti, joten pakkohan se oli niitä alkaa katsomaan (ainakin aluksi kun kaikki piti tehdä yhdessä ;) ) Yllättäen se olikin hänen kanssaan ihan kivaa. Sain esittää tyhmiä kysymyksiä ja kuulla hassuja tarinoita lajin alkuajoilta.

No sattuipa niin, että ensimmäisessä katsomassani kisassa nuori lupaus nimeltä Fernando Alonso otti ensimmäisen voittonsa. Päättelin, että kun nyt näitä kisoja pitää vissiin alkaa seurata, niin kivempi on kannattaa jotain kuskia ja jännittää sen puolesta. Alonso oli tulokas vähän niin kuin minäkin, joten valinta tuntui luonnolliselta. Nyt joku siellä jo hädissään huutelee: "Entäs Kimi?!?" Ah, meidän Kimi. Sori, kun en vaan tajua miksi minun pitäisi kannattaa jotain vikisevää dorkaa siksi, että se on sattumalta syntynyt saman maan rajojen sisäpuolella kuin minä. (Montakohan tilaajaa menetän tällä kommentilla?)

Se kausi (2004) meni Schumin hallitessa ja mainostauoilla pussaillessa, mutta seuraavana vuonna tapahtui jotain. Ferrari alkoi yskiä ja yhtäkkiä mies otsikoissa olikin Espanjan señor Alonso. Yhtäkkiä kisojen seuraaminen olikin hauskaa ja jännittävää (joskin voittoputkiin tottunut mies mökötti sunnuntaisin aika paljon). Välillä unohdin ketä Suomessa pitää virallisesti kannattaa ja saatoin laukaista työpaikan kahvipöydässä "Vähän Alonso voitti taas hienosti sunnuntaina." Kaksi maailmanmestaruutta myöhemmin voin sanoa olevani ainakin hitusen
koukussa (ja ylpeillä mahtavalla mestarivainullani ;) ).

Tämä kausi on mielenkiintoinen ja heitetään nyt tämmöinen epävirallinen arvaus, että Massa voittaa mestaruuden. McLaren epäilyttää ja Kimiin en ole oikein koskaan uskonut, sanokaa mitä sanotte. Minulla on myös uusi suosikkikuski, nimittäin Heikki Kovalainen. Olen minä oikeasti sen verran isänmaallinen, että suomalaista on kiva kannattaa. Kimiä vaan ei voi. Heikki taas on mukavan ja fiksun oloinen kaveri. Saas nähdä siis miten käy.

Tämä koko loppupostaus on ihan kuin jonkun toisen näppäimistöltä, sillä minä en todellakaan seuraa urheilua, saati puhu siitä ja jos äiti sattuu lukemaan tämän niin se kyllä putoaa tuolilta. Vähän hävettää, mutta omapa on blogini :)

Hauskaa viikonloppua kaikille (Formuloilla tai ilman!)

Vauhti päällä taas

2007-03-12T15:17:00.000+02:00

Viikonloppuna pienimuotoinen hermoromahdus ja tänään uudella innolla eteenpäin. Sivuja alkaa syntyä jo liikaakin (60 ylitetty! Jarrua!!!). Graduohjaajakin lähetti vielä yhden lähteen. Ihan hyvä se oli, tungen johonkin väliin. Tavoitteena olisi nyt saada jopa ehkä tällä viikolla lähetettyä raakaversio ohjaajalle luettavaksi. Hui!

Niin ja jos nyt joku yli satasivuisen gradun kirjoittanut humanisti ihmettelee, miten 60 sivua tarkoittaa melkein valmista, niin kerrottakoon hänelle, että meidän laitoksen graduoppaassa suosituspituus on 50-70 sivua. Tietojenkäsittelijät ei turhia lätise, vaan asiat ilmaistaan kompaktilla taulukolla ;)

Työnhausta ei tartte puhua. Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. Kertokaa tämä myös kaikille tutuilleni. Ei tarvitse kysellä, kyllä minä ilmoitan jos...

Pitäisköhän taas valottaa vähän gradun sisältöä?

Tänään kirjoitin mm. tutkimieni blogien (tai siis niiden pitäjien) kirjoitusaktiivisuudesta. Kolmea blogia (kahdestakymmenestä) on päivitetty keskimäärin noin 30 kertaa kuukaudessa eli käytännössä lähes joka päivä. Ja kuten taisin joskus mainitakin, suurin yhden kuukauden postausmäärä oli 56! Ja ne oli pitkiä kirjoituksia (ja melko raskaslukuisia jos sallitte sanoa). Harvemmin päivitetyt blogit jäivät alle viiden postauksen, eli niihin on kirjoitettu kerran viikossa tai harvemmin. Keskimääräinen päivitystiheys oli 11 viestiä kuukaudessa. Myös yksittäisten blogien kirjoitusaktiivisuudessa oli vaihtelua ja jopa useamman kuukauden taukoja, jonka jälkeen blogin päivittämistä kuitenkin jatkettiin.

Mulla jää kyllä päivitystiheys reilusti alle tuon 11. Tuntuu välillä tämä kirjoittelu vähän tökkivän. Se ei välttämättä ole blogin vika. Kirjoittelin nuorempana paljon ahkerammin päiväkirjojakin, ja nykyään ei huvita nekään. Saa nähdä miten tämän blogin käy valmistumisen jälkeen.

Ai niin, minulta kysyttiin aionko julkaista graduni täällä. Vastaus: En tiedä :) En välttämättä. Kyllä se sieltä yliopistolta löytyy jos jotain oikeasti kiinnostaa...

Saikulla vaihteeksi

2007-03-04T08:29:00.000+02:00

Alkuviikosta nappasin flunssan, joten siinä meni taas monta päivää niiskuttaessa ja lepäillessä. Gradua en ole ehtinyt kirjoittaa kuin yhtenä päivänä, kun on pitänyt pysyä akuutimpien koulujuttujen tasalla, silloin kun pää on jotenkin toiminut.

Mutta kyllä tämä taas tästä. Tällä hetkellä on kunnon draivi päällä ja tekisi mieli vaan kirjoittaa gradu äkkiä loppuun, mutta pakko säännöstellä, että saa kans viimeiset kurssit suoritettua.

Annainari79 pohdiskeli kommenteissa kirjoituksen vaikeutta. Minä olen taklannut tuon ongelman silleen, että gradu.doc tiedostoon tulee vain suht valmista tekstiä (ja sitten punaisella omia huomioita kuten "vertaa tätä omiin tuloksiin"). Näin mulla on koko ajan suht hyvä kuva paljonko olen oikeasti kirjoittanut. Sitten jos joku kohta alkaakin tuntua epäolennaiselta, mutta en ole vielä varma sen poistamisesta, merkkaan sen keltaisella. Silloin teksti ei juurikaan enää näy, ja voin tunnustella minkalainen kappale olisi ilman tuota kohtaa ja päättää myöhemmin mitä teen (luultavasti poistan).

Tämä taktiikka ei tosin ehkä toimi sellaisille, joilla on vaikeuksia tuottaa tekstiä. Silloin on ehkä parasta vaan kirjoittaa jotain, kunnes sitä "kunnon kamaa" alkaa tulla. Mutta silloinkin voi kirjoittaa erilliseen tiedostoon ja siirtää vaan ne onnistuneet kappaleet gradu-tiedostoon.

Tsemppiä kollektiivisesti kaikille gradun vääntäjille. Kyllä se sieltä tulee, kun kirjoittaa vaan eikä liikaa mieti :)

Linkeistä

2007-02-20T17:17:00.000+02:00

Aloin vastata Mari Koolle mutta päädyinkin sitten tekemään kokonaan uuden postauksen.

Toinen asia mistä on kans tullut aiemmasta poikkeavaa tutkimusdataa on blogien keskinäinen linkittyminen. Sekin on harvinaisempaa mitä on luultu. En minäkään täällä mainosta missä muissa blogeissa käyn (ehkä pitäisi?). Osasyy siihen on, että en halua että joku luulee, että luen hänen blogiaan vaan tutkimusmielessä. Voin sanoa, että yhtäkään tutkimukseen arvotuista blogeista en ole jäänyt seuraamaan. Kokeilkaapa itse ottaa satunnainen blogi -napilla 20 blogia ja katsokaa kuinka moni on oikeasti teidän mielestä kiinnostava ;)

Nyt minä rönsyilen... Siis linkeistä... Mun tutkimuksen blogeissa oli keskimäärin 11 linkkiä postausten yhteydessä. Siis koko blogin olemassaolon ajalta. Minusta se on aika vähän ottaen huomioon A) Kuinka paljon blogien verkostautumisesta on puhuttu B) Ne jotka linkittivät, linkittivät useita kertoja samaan blogiin C) Suurin osa linkeistä tuli yleensä meemeistä.

Sitten päästäänkin puhumaan eliitistä ;) Monet blogeihin liittyvistä oletuksista tulevat kyllä esiin ns. A-listalaisten kohdalla, mutta eivät pädekään vähemmän luettuun enemmistöön. Tästä voisin kirjoittaa joskus toisella kerralla enemmän.

Keskustelua

2007-02-20T10:01:00.000+02:00

Gradu nilkuttaa eteenpäin. Ainoa asia mikä vähän hermostuttaa on se suurten johtopäätösten vetäminen. Tutkimuksen varsinainen tulos. Monta pientä juttua on, mutta se keskeinen asia...

Yksi asia mikä on tullut tutkimuksessa vastaan on keskustelu ja sen yleisyys. Minä väitän että vaikka blogit olisivatkin mahdollisesti ihan hyvä keskusteluareena, niiden välinen keskustelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Väitän vieläpä että suurin osa bloggaajista ei edes halua keskustelua. Kommentteja kyllä, mutta ei keskustelua.

Keskustelua haittaa myös kirjoittajan ja lukijan rooliero. Kirjoittaja voi aina lopettaa häntä ärsyttävän keskustelun, vetoamalla siihen että blogi on hänen. Toki kommentoija voi omassa blogissaan jauhaa asiasta vielä miten paljon tahtoo, mutta silloin se ei taas ole keskustelua, jos vastapuoli ei sitä lue.

Muutama lähde ja omat tutkimustulokset osoittaa, että blogeja lukee yleensä samanhenkiset ihmiset. Kommentit on myös pääosin positiivisia. En minä sano että tuo olisi jotenkin huono asia. Totean vain että blogit eivät ehkä olekaan niin mieltä avartava väline, kuin mitä hehkutetaan. Se voisi olla, mutta käyttäjäthän sen päättää ja ihmiset ei yleensä tykkää vastakkaisista mielipiteistä. Esim. yhdessä lähteessä todettiin että USA:ssa Irakin sodan kannattajat lukee toisten kannattajien blogeja ja vastustajat toisten vastustajien.

Toisaalta välillä tuntuu, että keskustelu on muutenkin turhaa, sillä ainakin netissä se menee yleensä vaan inttämiseksi oli foorumi mikä tahansa. Pilvenpolttajat polttaa ja vastustajat vastustaa ja kumpikin lätkii kehiin tutkimustuloksia todistaakseen olevansa oikeassa. Sama homma varmaan noissa sotablogeissa.

Enkä minä ole itse yhtään sen parempi. Jos joku tulee tänne sanomaan, että minun gradu kuulostaa ihan tyhmältä, niin en minä ala sen kanssa väittelemään. Minä luotan graduohjaajaani ja hänen muutosehdotuksiinsa. Muut voivat kehua, tai olla hiljaa ;)

Aika hiljaista täällä on ollut muutenkin viime aikoina. Pitäisiköhän tuosta päätellä jotain...

Kuulumisia vain

2007-02-17T18:43:00.000+02:00

Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Taisin vähän aliarvioida tuon ajan mikä hampaanpoistosta toipumiseen meni. Joskus torstaina sain ensimmäisen kerran vähän hommiakin tehtyä. Ekat päivät vaan särki ja oli kauhea nälkä koko ajan kun ei voinu syödä mitään kunnollista, niin ei kauheesti voinu keskittyä mihinkään.

Tämä viikko puolestaan oli muuten vaan syvältä, niin en jaksanut alkaa tänne kirjoittelemaan mitään valitusvirsiä. Nyt tuntuu taas paremmalta. Kaveri raahas eilen baariinkin ja ihan kivaa oli. Tosin puoli kahden aikaan jo lähdettiin (nykyään itselle aika normiaika, mutta monille todella aikainen).

Gradua on kirjoitettuna n. 30 sivua.

Pikkuhiljaa on pitänyt alkaa noita omia tuloksiakin purkamaan gradu.doc -tiedostoon. Välillä ei vaan oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Mutta parhaani mukaan olen yrittänyt lajitella ja taulukoida kaikkea dataa, mitä olen saanut irrotettua.

Jaa pitäisikö kertoa jotain itse tutkimusaineistosta? Kahdestakymmenestä satunnaisotannalla valitusta tutkittavasta blogista 14 oli päiväkirjablogeja, 3 käsityöblogeja (jotka voidaan laskea päiväkirjoiksi, mutta on eritelty tässä tutkimuksessa tämän tyyppisten blogien poikkeuksellisen vahvan aseman vuoksi), 2 poliittisia blogeja (ei poliitikkojen blogeja, vaan sellaisia joissa ajettiin jotain asiaa) ja 1 filtteriblogi (missä vain listattiin suosituksia muille).

Tuo edellinen nyt ei vielä kerro yhtään mitään, mutta ajattelin kuitenkin jakaa vähän sitä mitä teen. Ehkä myöhemmin kirjoittelen jostain oikeista löydöksistäkin.

Nyt alkaa American Idol. Myönnän katsovani aina kaikkea hömppää :)

Sama Liltie, miinus kaksi hammasta

2007-02-05T11:38:00.000+02:00

Se on tehty! Kävin hammasKIRURGILLA ja oikealta puolelta lähti yksi vino viisaudenhammas ja toinen pirulainen joka oli kokonaan ikenen alla.

Riistän nyt kaikkien pelottelijoiden ilon kertomalla, että se ei oikeasti sattunut yhtään. Puudutus nipisti hieman, mutta enemmän hirvitti kun tuli vilkaisseeksi sitä neulaa. "TUONKO ne meinaa mun ikeneen työntää?!?!" Ja kehun nyt samalla vielä, että Oulun YTHS:n hammaskirurgi on aivan ihana mies! Semmoinen hullun leppoisa setä :) Kyseli koko ajan miten menee ja jaksanko vielä jos otetaan toinenkin hammas pois. En oikeasti ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui kun ne oli molemmat revitty (toinen vielä paloiteltiin, mutta sitäkään en olisi tiennyt, ellei porasta olisi lähtenyt niin viiltävä ääni.)

Yksi poistettava on vielä toisella puolella (ei voi halvauttaa koko naamaa kerralla. Tällainen puolikas versiokin näyttää/tuntuu aika huvittavalta) mutta se ei kyllä hermostuta enää ollenkaan.

Pidän tämän päivän aika lepopäivänä ja nappailen kasisatasta buranaa. Jos sitä huomenna sais taas kirjoitettua (gradua siis).

Angstia

2007-02-01T11:30:00.000+02:00

Näin ne suhdanteet vaihtelee. Tänään ei luista. Ei sitten niin pätkääkään. Kaikki syntyvä teksti on yhdentekevää ja lähteet lässyttävät itsestäänselvyyksiä.

Työnhaku ahdistaa (joojoo tiedän olevani tosi uniikki). Joka paikassa pitäis osata kaikkea mistä en ole ikinä kuullutkaan. Ja niille on ihan sama että olen ahkera ja halukas oppimaan (blaa blaa) kun ei ole kokemusta jostain XYZ-kielestä.

Ihan sama. Teen gradua lopunelämääni...

PS. Olenko jotenkin kahtiajakautunut persoona, kun eka leperrän jostain vaaleanpunaisista paljettikukista ja seuraaksi haluan ryömiä pimeään koloon kuuntelemaan Marilyn Mansonia tai alkaa terroristiksi? Ei tartte vastata, tiedän jo olevani.

Vauhtia ja hempeilyä

2007-01-30T19:07:00.000+02:00

Nyt tuntuu että on vauhti päällä! Tänään kirjoitin niin innoissani, että hädin tuskin maltoin lähteä salille. Tosin en kirjoittanut varsinaiseen gradu-tiedostoon, vaan käyn nyt valtavaa lähdevuorta läpi ja suodatan edellisistä muistiinpanoistani oleellisen.

Ja excelillä on kiva leikkiä ja tehdä kaavioita :) Voi tehdä pylväsdiagrammin postausten määrästä ja sitten toisen missä näkyy erivärisinä pylväinä postausten määrä ja vaikka tilaajamäärä (ei muuten korreloinut pätkääkään. Laatu ratkaisee! :D ) En tiedä onko tuo jälkimmäinenkin vielä pylväsdiagrammi, vai onko sille joku muu nimitys. Muistan aina yläasteen matikantunnilta, kuinka opettaja painotti pylväsdiagrammin ja histogrammin eroa (histogrammissa pylväät on tiukasti rivissä eli kiinni toisissaan).

Mikään ei muuten latista hyvää salilla käyntiä niin kuin himosaunoja, joka viskoo saunan sellaiseksi pätsiksi, ettei siellä kykene normaali ihminen olemaan. Jos joku haluaa harjoitella löylynheiton SM-kisoihin, niin tehkööt sen kotonaan.

No mutta, ei lopeteta urputukseen vaan johonkin kivaan... Lauantaina on ne häät joista olen tainnut mainitakin. Ratkaisin myös (talvi)pukeutumisongelman. Mekko on harmaa, kengät ja laukku hempeän vaaleanpunaiset ja rintaan vielä vaaleanpunainen paljettikukka. Ja kirkkoon mennessä vedän tylysti toppahousut jalkaan, jos pakkasta on niin kuin tänään. En tosissaan lähde sukkahousuissa seisomaan bussipysäkille. Kirkolta voi sitten yrittää pummia kyytiä juhlapaikalle ja kuoriutua siellä perhoseksi :) (Olenko liian innoissani? Häät on kivoja :)

Hempeää viikonjatkoa kaikille!

Sekalaisia ajatuksia

2007-01-25T13:24:00.000+02:00

Edelleen tuntuu ettei ole oikein mistä kirjoittaa. Tietysti voisin nillittää erilaisten netissä tehtävien työhakemusten huonoista käyttöliittymistä, mutta olen jo tuskaillut niiden kanssa niin paljon, että tilanteeseen on vaan sopeutunut. Ne on v-mäisiä täyttää ja aikaa menee helposti monta tuntia, mutta minkäs teet. Huomenna on taas työhakemustenkirjoittelu-päivä, tänään olen taas työstänyt gradua.

Niin se gradu... Kasassa on joku 20 sivua, ja alkaa tosiaan tuntua siltä, että tässä joutuu oikeasti jarruttelemaan ja tiivistämään aika paljon. Niinhän ne kaikki on sanoneet alusta asti, mutta silti jotenkin on vaan ajatellut, että kauhea kun pitää kirjoittaa niin paljon. Oikeastaan pitää siis kirjoittaa paljon vähemmän :)

Nyt tuntuu että haluaa vaan äkkiä valmistua, niin voi niihin hakemuksiinkin lykätä, että VALMIS MAISTERI eikä lähes valmis tai pian valmistuva! Niin kerta!

Minä olen kyllä vähän huono bloggaaja kun en edes juuri koskaan linkkaa vaikka surffailen lähes päivittäin ties missä. Olen kyllä monesti harkinnut meemiinkin osallistumista, mutta sekin on jäänyt. Aion kyllä edelleen tehdä sen piakkoin. Mutta kun nyt on vähän tämmöinen tylsä hetki, niin laitetaan linkki jo klassikoksi muodostuneeseen "Äm Irk" -videoon jos joku ei jostain syystä ole sitä nähnyt. Katsoin sen tänään pitkästä aikaa ja kyllä se edelleen nauratti :D

Työpaikka hakusessa

2007-01-17T15:22:00.000+02:00

Jeps, Pesti-päivillä tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Tosi positiivinen fiilis jäi. Valmistumisvaiheessa oleva tietojenkäsittelytieteiden opiskelija oli loppujen lopuksi ihan kova sana tuolla. Tarjolla oli jopa muutakin kuin koodausta. Muutama erityisen mielenkiintoinen paikka oli ylitse muiden. Pidän huomenna hakemustentäyttelypäivän ja toivon parasta. Tietystihän niitä samoja paikkoja hakee aina 200 muuta tyyppiä, mutta aina sinne joku pääseekin. Ja kuka nyt ei minua haluaisi palkata :)

Heh, isäni näki tapaustutkimus-kirjani ja ihmetteli miten rikostutkimus liittyy graduuni :D

Satunnaisia kuulumisia

2007-01-15T11:25:00.000+02:00

Ei ole oikein viime aikoina ollut mitä kirjoittaa. Ainakaan mitään mielenkiintoista. Päivitin tuossa juuri lähdeluetteloa ja 47 niitä näytti olevan kasassa. Pari tulee vielä, mutta kyllä ne alkaa riittää.

Keskiviikkona on yliopistolla Pesti-päivät ja sinne pitäisi lähteä taas itseään myymään. Tällä kertaa voisi oikeasti olla realistisia mahdollisuuksia saada edes joku kiinnostumaan, kun on kerta melkein valmis. En vaan kauheasti tykkää työnhakemisesta (mutta kukapa siitä nyt niin erityisesti tykkäisi). Varsinkin hakemusten kirjoittaminen on mälsää. Haastattelut on ihan kivoja, vaikkakin jänniä. Olen ollut kahdesti haastattelussa ja molemmilla kerroilla saanut paikan, joten prosentit on siinä suhteessa kohdallaan :)

Mutta ne hakemukset. Varsinkin kun tässä viimeinen vuosi on mennut enemmän tai vähemmän tutkimuksen parissa. Kun yliopistossa on kaikenlaisia kursseja ja kaikkea osaa vähän, mutta jos siitäkin vähästä on aikaa joku kolme vuotta, niin tuntuu ettei kehtaa väittää oikeasti hallitsevansa kyseistä asiaa. No kaipa ne tietää mitä saavat jos/kun palkkaavat vastavalmistuneita.

Sairaanhoitajaksi opiskeleva kaveri tässä juuri yhtenä päivänä ihmetteli, että pitääkö meidän luetella erikseen mitä me osataa (pitää!). Heillä kun riittää, että ilmoittaa olevansa valmistunut sairaanhoitajaksi ja kaikki tietävät mitä siihen kuuluu.

Taidan olla vähän vielä uuvuksissa viikonlopun polttareista (ei omat!). Teksti on ainakin aika väsähtänyttä. En minä aina ole näin masentava ihminen... Ja on minusta oikeasti kiva valmistua ja mennä töihin. Toisinaan tämä välitila vain hieman koettelee hermoja.

Back to work

2007-01-08T11:53:00.000+02:00

Hui! Loma oli ja meni. Oli kivaa, mutta myös rankkaa. Buukattiin tuo meidän joulunaika melko täyteen ja viime viikko menikin sitten kaikesta toipuessa.

Mutta nyt... Pitäisi päästä takaisin työn touhuun. Viikonloppuna koin ajoittain aika voimakkaitakin ahdistuksen/stressin oireita. Varmaan se johtuu enimmäkseen siitä, että kun ei ole vielä kunnolla uudestaan aloittanut työskentelyä, kaikki tuntuu epämääräiseltä suurelta möykyltä joka vyöryy kohti. Sitä alan nyt parhaani mukaan purkamaan. Viime yönä heräilin pari kertaa ja aamuyöstä valvoin lähes pari tuntia ennen lyhyttä torkahtamista, joka lopulta katkesi herätyskelloon. Turha vissiin siis vakuutella edes itselleen, ettei olisi hieman stressaantunut.

Gradussa on vuorossa tutkimusmateriaalin tulkinta ja kirjoitustyön aloitus. Lisäksi pitää ihan oikeasti alkaa katsella työnhakujuttujakin. Pitää heittää hyvästit turvalliselle yliopistolorvimiselle ja alkaa oikeasti tehokkaaksi valkokauluslaiseksi (joiden tulevaisuudesta oli eilisessä Hesarissa erittäin masentava juttu. Ei pitäisi lukea lehtiä). Kirjoittelen noita työnhakumietteitä jatkossa lisääkin. Pidetään tämä postaus lyhyenä ja kauniina pelinavauksena vuoteen 2007!

Viimeistä viedään!

2006-12-11T07:02:00.000+02:00

Hui, jostain syystä heräsin jo kuuden aikoihin, enkä saanut enää unta. Ei yhtään mun tapaista :)

Tänään lähtee viimeinen tutkittava blogi syyniin! Sitten voidaan laittaa piste empiirisen datan keruulle. Lähteetkin alkaa olla paketissa. Tämän viikon kun vielä painan gradua ja paria muuta koulujuttua, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla jäädä joululomalle.

Ei mulla oikeastaan muuta sanottavaa olekaan. Pari viikkoa sitten meinasi tulla stressi (ja tulikin vähän) joka aiheutti muutamia levottomia öitä ja jonkin verran turhaa äksyilyä kotona (sori kulta!), mutta nyt tuntuu, että kaikki on niin hyvin paketissa kuin vaan voi olla. Tammikuussa sitten tutkimusdatan tulkinta ja armoton kirjoitusurakka.

Tutkimusongelma

2006-12-08T11:35:00.000+02:00

Kävin sitten eilen esittelemässä tutkimussuunnitelmani seminaarissa. Ihan kivasti meni. Nyt kun olen tullut niin sanotusti kaapista ulos tämän tutkimukseni kanssa, niin olen valmis julkaisemaan täällä(kin) tutkimusongelmani.

*kröhöm*

"Millaisia sosiaalisia toimintoja blogeista voidaan tunnistaa ja miten tekniset suunnitteluratkaisut tukevat niitä?"

Fascinating, isn't it. Tiedemaailma keikkuu penkin reunalla henkeään pidätellen, mutta joutuu odottamaan ensi kevääseen saadakseen vastauksen tähän kysymykseen :)

Reikiä nolla!

2006-12-04T08:42:00.000+02:00

Kävin hammaslääkärissä. Hyvinhän se meni, kun eivät mitään tehneet, mutta tammikuulle on varattu aika viisaudenhampaiden poistoon. Kolme niitä kaikenkaikkiaan poistetaan ja kaksi pitää leikata kun ovat pirulaiset ikenen alla. En viitsinyt kieltäytyäkään, kun sanoivat että se vaan vaikeutuu mitä vanhemmaksi odottaa. Reikiä oli sentään edelleen nolla! :) Nyt jos jollakin on kannustavia kertomuksia siitä, miten viisaudenhampaan poisto on ihan pikku juttu eikä satu ollenkaan, niin tervetuloa vaan. Kauhukertomukset voikin lähettää sitten ihan muille foorumeille...

Niin gradu? Joo eipä ole tullut siitä kirjoiteltua hetkeen. Torstaina on tutkimussuunnitelman esittely. Tutkittavista blogeista on läpikäytynä 13/20 eli aikataulussa ollaan. Ennen joululomalle siirtymistä pitäisi olla sitten nuo kaikki dokumentoituna.

Faktaa: Suurin postausten määrä kuukaudessa on ollut 56! Siis n. kaksi kertaa päivässä (eikä muuten olleet ihan lyhyitä tarinoita)! Joillakin riittää aikaa ja asiaa...

"Jos ois minusta kii koko viikko olis ohi ja kuopattu jo..."

2006-12-01T15:04:00.000+02:00

Ei ole tullut kirjoitettua, kun en ole halunnut valittaa. Tämä viikko on ollut ihan käsittämättömän hikinen. Ja minä kun niin yleensä nautin joulun odotuksesta. Kaikki on nyt vaan niin kovin nihkeätä, koulu pakottaa hukkaamaan kaksi ihan hyvää työpäivää läsnäolopakolliseen istuntoon, josta ei ole mitään hyötyä, tavarat on kadoksissa, kotonakin on tullut riideltyä, ahdistaa, itkettää, väsyttää...

Ai mutta nythän minä juuri valitan vaikkei pitänyt. Lopetan heti. Katsotaan jos ensi viikko olisi aurinkoisempi.

PS. Musavisa: kenen/mistä biisistä otsikko on otettu. Eikä saa googlettaa ;)

PPS: Yks kiva juttu kuitenkin, sain tänään kutsun kaverin häihin! Vitsit, mitähän talvihäihin vois laittaa päälle...

Neuvot ja niiden antajat

2006-11-24T11:52:00.000+02:00

Olen jo jonkin aikaa sitten tehnyt erään havainnon. Vaikka olisit omasta mielestäsi kuinka fiksu ja kykenevä tahansa, aina löytyy joku joka on sitä mieltä, että valinta x suistaa elämäsi helvettiin.

Mistäkö minä puhun?

Ala-asteella puhuttiin vaan yleisesti siitä, miten kannattaa tehdä läksyt ja saada hyviä numeroita. Näinhän se tietty on. Ylä-asteella sama meno jatkuu, mutta sitten pitäisi alkaa valita jatko-opiskelupaikkaa. Itse olin silloin vielä hieman epävarma omasta lukupäästäni (ja yliarvioin lukion vaativuutta aika isolla kädellä) ja satuin sanomaan ääneen harkitsevani myös ammatillista koulutusta. Oh the humanity! "Joo ihan kiva valinta jos haluat päätyä siivoojaksi, roskakuskiksi tai työttömäksi!" Tämä oli yleinen reaktio (nykyään ammatillisella koulutuksella varmaan työllistyy paremmin kuin monella muulla.) Yritin selittää, ettei se lukio mitenkään automaattisesti takaa työpaikkaa, mutta keskustelu päättyi yleiseen naureskeluun. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että luokaltamme yli puolet päätyi kaupunkimme ns. eliittilukioon (ja minä perässä).

Ei siinä, lukio oli minulle ehdottomasti oikea valinta. Viihdyin Lyseossa todella hyvin. Mutta ei mennyt kauaa kun oltiin taas valinnan edessä. Yhden kurssin jälkeen päätin vaihtaa lyhyeen matematiikkaan. "Joo ihan kiva, mutta muista sitten, että työnantajat katsovat ensimmäisenä onko sulla ollut pitkä matikka vai palikka-matikka. Eihän kukaan palkkaa ihmistä joka ei osaa laskea." Tällä kertaa valitsin ns. väärin (tosin valinta oli itselleni ainoa oikea. Minusta ei ole pyörittelemään yhtälöitä). Kyllä siitä sai toisinaan kuullakin, mutta samapa tuo. Sitä paitsi kummasti ne lyhyen matikan kurssitkin alkoivat täyttyä, mitä pidemmälle lukio eteni.

Uusi valintatilanne kuitenkin häämötti jo uhkaavasti. Lukio-leikin jälkeen pitäisi oikeasti päättää mitä haluaa isona tehdä. Ammattikorkeakouluhan ei (todellisuudessa) ollut edes vaihtoehto näillä käytävillä, vaikka opo sitä yrittikin puolustaa. Yliopistoon siis. Kysehän on vain siitä, mitkä pääsykoekirjat ostetaan ja mennäänkö valmennuskurssille vai ei. Niin paitsi humanistiset alat on tietenkin poissuljettuja sillä; "Sieltä valmistuu vaan työttömiä."

Löysin tietojenkäsittelytieteet abi-päiviltä ja innostuin kun huomasin, että tämäntyyppistä alaa voi lukea ilman matematiikkaakin (Mitä?!? Eihän ilman pitkää matematiikkaa pitänyt päästä edes yliopistoon!). Opiskelua oli jatkunut noin viikon kun törmäsin lukiotuttuun, joka oli päässyt opiskelemaan taloustieteelliseen. Iloisen ivallisesti hän tokaisi minulle: "Ai sä oot Tollilla! Voi sua, ehkä mä voin joskus ottaa sut säälistä mulle töihin kun olen rikas yritysjohtaja." Niinpä niin... Suuntautumisvaihtoehtokin on aivan väärä. Eihän digitaalisella medialla mitään tee. Pitää valita koodaus tai vähintään ohjelmistoliiketoiminta, eikä mitään tuollaista hömppää. "Eihän niille ole edes töitä!"

Tässä sitä kuitenkin ollaan, toistaiseksi hengissä kaikista valinnoista huolimatta. Ehdin jo miettiä olisiko maailma jotenkin järkiintynyt, kun kukaan ei ole (vielä) sanonut minulle siitä, miten teen graduni vain yliopistolle, enkä jollekin yritykselle joka maksaisi siitä ja sen jälkeen tarjoaisi vakipaikan ja työsuhdeauton. Mutta taisin nuolaista liian aikaisin. Pari päivää sitten minulle alleviivattiin aika selkeään sävyyn miten olen (jälleen) heittämässä elämäni hukkaan koska... KIRJOITAN GRADUNI SUOMEKSI! Herranen aika! Teen Suomessa tutkimusta suomalaisista blogeista ja kirjoitan sen suomeksi! Soittakaa ambulanssi! Sain kuulla eräältä yritysmaailman edustajalta, kuinka gradunsa suomeksi kirjoittavat ovat "näin rumasti sanottuna luusereita." Tähän perään minulta tivattiin miten aion selittää asian, kun minulta joskus työhaastattelussa kysytään, miksi en kirjoittanut englanniksi. Yritin siinä vikistä vastaan, ettei gradu tai ainakaan sen kieli ole mielestäni se ratkaiseva tekijä tulevassa työllistymisessäni (pitäisi varmaan alkaa jo suosiolla puhua tulevasta työttömyydestäni), jonka jälkeen minua informoitiin siitä, kuinka "tuo gradu on sinun koko tähänastinen elämäsi!" Eikä minulla ole kuulemma mitään näyttöä yhtään mistään, jos se on kirjoitettu suomeksi (ja btw ulkomaille on sitten ihan turha hakea töihin). Kielitaitoani en voi perustella esimerkiksi sillä, että olen viettänyt yhden kesän työskennellen USA:ssa ja matkustanut muutenkin runsaasti. Tai että graduni koko lähdemateriaali koostuu englanninkielisistä tieteellisistä teksteistä. Ei, kaikki on yhtä tyhjän kanssa jos kirjoitan suomeksi. Työttömyys here I come!

Anteeksi nyt vaan, mutta haistakaa kaikki *! Teillä on oikeus mielipiteeseenne ja minulla on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näen. Onkohan lama jättänyt vähän liiankin syviä jälkiä ihmisiin, vai mitä tämä jatkuvalla työttömyydellä uhkaileminen on? Joku voisi tehdä tästä kysymyksestä gradun (englanniksi).

Nyt palaan takaisin (suomenkielisen) gradututkimukseni pariin, joka toivottavasti antaa valmiuksia, kun suunnittelen tulevaisuuttani kortistossa ;)

Vaara ohi!

2006-11-22T14:01:00.000+02:00

Hihii :) Jussikin (katsokaa edelliset kommentit) voi kömpiä esiin piilostaan. Ei minua enää tarvitse pelätä. Kävin eilen salilla ja vedin illalla vielä pienet itkuraivarit. Auttoi kummasti :)

Tänään kävin puolestani kampaajalla (haircut) ja nyt minulla on otsatukka. Huisia. Pienenä oli aina otsis kun äiti väkisin leikkasi, mutta sen jälkeen olen vältellyt kyseistä tyyliä. Nyt se näyttää kyllä aikas kivalta.

Niin gradu? Seminaariaika on nyt varattu tutkimussuunnitelman esittelemiseen. Maailma saa kuulla mahtavasta panoksestani tiedemaailman hyväksi 7.12.2006. Silloin voisin myös julkaista täällä sen lopullisen (?) tutkimusongelmani. Tämänhetkinenkin versio on lauseena niin pitkä, etten edes muista sitä ulkoa :D

Maailma näyttää erilaiselta otsatukan takaa...

Ärrinmurrin grr!!!

2006-11-21T11:07:00.000+02:00

Nyt on ensimmäisen kerran semmoinen olo ettei jaksa. Eikä se oikeastaan johdu edes koko gradusta. Ärsyttää vaan kaikki. Nyt tulee mieleen kaikki typerät asiat mitä tutut ja tuntemattomat on ikinä sanoneet tai tehneet ja miettii miten niille haluais aukoa päätään. Tänään en pidä ihmisistä.

Eilen painiskelin myös ihan oikean graduun liittyvän ongelman kanssa. Jos kerran etsin blogeista sosiaalisia piirteitä, ne pitäisi varmaan jossain myös määritellä. No, selattuani tietokantoja, kirjastoa, tietosanakirjoja, en vaan löytänyt mitään asiallista lähdettä jossa määriteltäisiin esimerkiksi "sosiaalinen toiminta". Ainoa paikka mistä löysin (englannniksi) tosi hyvät määritelmät oli, tattadadaa, Wikipedia! Ja sitä ei voi käyttää. Hip hei, minulla olisi nyt hyvät määritelmät, pitäisi vain vielä löytää ne painettuna jonnekin. Argh!

Tutkittavia blogeja olen käynyt läpi kuusi ja nyt on seitsemäs menossa. Tämä on taas tämmöinen korkealentoinen elämänfilosofiarunoblogi. Sori vaan, mutta just nyt ei yhtään jaksais tuommoista juttua pilvenhattaroista ja lumen narskumisesta. Ei tänään. Joku vois kysyä miksen ota jotain muuta blogia käsittelyyn, mutta kun nyt aloitin jo tuon, niin en viitsi sitä enää jättää kesken. Menen vain myöhemmin sekaisin, kun en muista mihin jäin.

Tänään en pidä ihmisistä.

PS. Jos en viikonloppunakaan pidä ihmisistä, kannattaa ehkä harkita uudestaan sitä reissua Tornion Ikeaan. Kaveri oli käynyt siellä viime lauantaina ja jonottanut kassalle 4 TUNTIA!!!

Stressiä ilmassa?

2006-11-18T13:16:00.000+02:00

Eilen illalla näkyi ensimmäisen kerran merkkejä pienestä stressistä. Nukkumaan mennessä ei tullut uni ja kouluasiat alkoi pyöriä päässä. Välillä nousee semmoinen ajatus, että entä jos tämä gradu jotenkin epäonnistuu. Entä jos siitä tulee ihan surkea? Teenköhän minä sitä tarpeeksi kovalla tahdilla? Entä jos...? Täytyy varmaan alkuviikosta olla yhteydessä ohjaajaan. Silloin ainakin tietää olevansa suunnilleen oikeilla raiteilla, jos ei tule mitään sanomista.

Lauantain yritän kuitenkin pyhittää laiskottelulle (ja ensimmäisten joulukoristeiden askartelulle!) Älkää huoliko, ei tässä olla muuttumassa neuleblogiksi, ainakaan vielä ;)

Viikon päästä olis sauma lähteä käymään Tornion Ikeassa. Vähän kyllä houkuttelis, en ole nimittäin koskaan (!) käynyt yhtään missään Ikeassa. Avomies sanoi, että kannattaa mennä, mutta kielsi ostamasta enempää tyynyjä :D

Taikauskoa?

2006-11-14T20:35:00.000+02:00

Minun piti kirjoittaa siitä miten älyttömän hyvin minulla on kaikki asiat elämässä juuri tällä hetkellä. Nyt en enää viitsi. Pelkään että jotain kauheaa tapahtuu heti, jos uskaltaa (ääneen) olla onnellinen. Tämä on kai sitä syvään juurtunutta luterilaisuutta. Salamaa alkaa tulla taivaalta päin pläsiä heti jos rohkenee nousta nöyryyden alhosta. Katse lattiaan ja Jumala mielessä, niinhän se menee? Enkä minä edes ole kauhean uskonnollinen. Kai se syyllisyys tulee suomalaisilla ihan verenperinnössä...

Kunnon bloggaajanhan pitää muuten linkittää, mitä minä en ole juurikaan tehnyt. Kun nyt kerran Jumalasta tuli puhe, niin Saastainen huone on ehkä järjestyksessään toinen löytämäni blogi ja edelleen yksi suurimmista suosikeistani. Suosittelen kaikille!

Huomenna on vihdoin sen yhden ryhmätyön palautus. Minähän sen viimeistelen tottakai, mutta pääseepähän siitäkin sitten eroon! Tutkimussuunnitelma pitäisi viimeistellä niin voisi ilmoittautua seminaariin. Ja varata hammaslääkäri. Se on ollut ToDo-listalla jo pari kuukautta, mutta kun pelottaa. Nynny mikä nynny :)

(blogi)tutkijan elämää

2006-11-13T21:00:00.000+02:00

Puolueettomuudessa, objektiivisuudessa ja satunnaisotannassa on se huono puoli, ettei voi valita mitä lukee. Kahlaan parhaillaan läpi blogia joka sisältää aivan jäääääärkyttävän pitkiä postauksia (kokonaisia esseitä) ja lisäksi niitä on paljon! Kaiken kukkuraksi tyyppi on sen sortin filosofi, että ainakin minulta menee osa jutuista ihan yli hiusrajan niin että hilse vaan pöllyää. Ehkä ymmärrykseen tarvitaan enemmän kuin "melkein-valmis" maisterintutkinto tai sitten olen väärän sortin maisteri ;)

Ei minulla muuta, jatkamme kaivauksia...

Blogitutkimus käynnistyi

2006-11-10T13:39:00.000+02:00

Tällä viikolla olen aloitellut tutkimusta. Päädyin valikoimaan tutkittavat blogit blogilistan satunnaisnapilla. Tosin muutama kriteeri pitää täyttää että tulee hyväksytyksi otantaan. Koska luen tutkittavat blogit kokonaan läpi, tulee aloituksen osua vuodelle 2006. Vois olla vähän liikaa hommaa jos kaikki valitut ois kirjoittaneet aktiivisesti kolme vuotta. Blogin tulee olla enimmäkseen tekstiblogi eikä se saa olla julkisuudenhenkilön pitämä. Sitten vaan näpyttelin satunnaisnappulaa niin kauan, että sain 20 kriteereihin sopivaa blogia.

Tähän mennessä olen käynyt läpi kolme. Tein excelillä semmoisen hienon taulukon johon merkitsen mm. postausten ja kommenttien määrän ja kirjoittelen ylimääräisiä havaintoja. Erittäin suurella todennäköisyydellä kaikki otantaan osuneet blogit kuuluvat ns. "pitkään häntään" eli blogien enemmistöön joilla ei ole paljonkaan lukijoita.

Toistaiseksi, ei mitään mullistavia löytöjä ole tullut. Ensimmäisellä blogilla ei ollut yhtään kommenttia, joskin kirjoittaja toivoi lukijoita. Toinen keskittyi laittomien päihteiden puolustamiseen ja sai muutaman kannustavan kommentin. Kolmas oli vaihtariblogi jossa kaikki kommentoijat olivat kirjoittajan reaalimaailman kavereita.

Lisätuloksia odotellessa.

Ohjaajan valinnan vaikeus

2006-11-06T17:49:00.000+02:00

Tutkimussuunnitelmaa viilataan. Pian koittaa se päivä kun julkistan tutkimusongelmani (ja se varmaan kiinnostaa kaikkia ihan älyttömästi ;) Hyvä fiilis koko gradusta tällä hetkellä.

Muutaman kaverin kanssa on ollut puhetta myös graduohjaajista. Olen tajunnut olevani todella onnekas kun minulla on niin mukava ja innostunut graduohjaaja. Hän vastaa kyselyihini nopeasti, antaa selkeää palautetta/parannusehdotuksia ja vaikuttaa muutenkin olevan kiinnostunut siitä miten homma etenee. Monilla tuntuu olevan vaikeuksia ylipäätään saada graduohjaajaa. Ensin lähetetään sähköpostia laitoksen nettisivuilla merkitylle henkilölle (joka vastaa tietyn aihepiirin graduista) ja kuukauden päästä tulee vastaus jonka keskeinen sisältö on "kysy joltain muulta." Näitä tarinoita olen nyt kuullut useammalta henkilöltä.

Lisäksi iso osa opiskelijoista, jotka ovat käyneet graduseminaareissa haluavat vältellä erästä tiettyä ohjaajaa. Olen kuullut useammalta hänen ohjauksessaan gradun tehneeltä henkilöltä, että ohjaus/kiinnostus on suorastaan olematonta. Lisäksi hänellä on tapana suorastaan haukkua suojattinsa tekele siinä vaiheessa kun se esitellään seminaarissa. Haukunnan kohteena on ollut mm. niinkin keskeinen asia kuin tutkimusmenetelmä. Hyvä graduohjaaja kertoisi jo ensi metreillä mikäli on sitä mieltä, ettei jokin tutkimusmenetelmä sovellu tapauksen käsittelyyn. Ei kiitos. Harmillista vaan, että tämän henkilön poistaminen ohjaajavaihtoehdoista karsii myös yhden (minun mielestäni) mielenkiintoisimmista aihepiireistä.

Joka tapauksessa olen erittäin onnellinen graduohjaajastani ja siitä miten asiat nyt rullaavat.

Koko viikonloppu naurettiin tälle. Ehkä maailman suloisin video :D

Liltie proudly presents: Tutkimussuunnitelma!

2006-11-01T11:25:00.000+02:00

Jes! Jes! Jes! Sain tutkimussuunnitelman tehtyä. Alkuviikon kankeus alkaa haihtua ja alan taas päästä vauhtiin. Yllättäen olen nyt parina päivänä jäänyt kotiin tekemään hommia ja saanut paljon enemmän aikaan kuin yliopistolla. Aika hassua, luulisi että kotona on enemmän häiriötekijöitä.

Lähetin tutkimussuunnitelman ohjaajalle ja odottelen palautetta. Jos suunnitelma on ok, niin pitää sitten varata seminaariaika. Hui! Siinä vaiheessa voin raottaa lukijoillekin vähän tarkemmin tutkimussuunnitelman sisältöä, esim. sitä millä perusteella valitsen tutkittavat blogit ja mitä asioita tulen tarkkailemaan. Tutkittavien blogien nimiä en kuitenkaan julkaise, sillä a) se saattaisi vaikuttaa bloginpitäjien käyttäytymiseen ja kirjoituksiin b) en ole varma julkaisenko blogien nimiä edes itse tutkimuksessa, sillä kuten aiemmin kerroin, ihmiset saattavat loukkaantua jos heidän kirjoituksiaan tutkitaan "ilman lupaa" vaikka ne ovatkin kaikkien nähtävillä netissä. Täytyy tuota eettistä puolta vielä miettiä myöhemmin lisää, kun aloittaa varsinaisen kirjoitustyön.

Olen harkinnut ajoittain myös kyselyn tekemistä, mutta se on toistaiseksi vasta harkinta asteella. En tiedä olisivatko bloggaajat halukkaita osallistumaan kyselyyn. Olisikohan epäeettistä alkaa levittää meemiä jossa kysellään blogitottumuksista, eikä kertoa mihin tulokset päätyvät? ;) Joo joo, vitsi vitsi. Mutta käsi ylös kuinka moni vastaisi jos tekisin kyselyn bloggaamisesta. Kysymyksenä voisi olla esim. "Oletko koskaan tavannut oikeassa elämässä ihmistä johon olet tutustunut blogin kautta?"

No, jätetään tuo kyselyhomma vielä hautumaan. Pääasia että orastava ahdistus saatiin tukahdutettua ja hommat taas rullaamaan!

Ahdistusta havaittavissa?

2006-10-31T12:10:00.000+02:00

Pientä levottomuutta on ilmassa. Vähitellen alan taas päästä käsiksi hommiin, mutta jostain syystä se tuntuu vaikealta. Poukkoilen vähän asiasta toiseen enkä oikein osaa keskittyä.

Eilinen palautekeskustelu meni ihan kivasti. Ei me sentään mitään positiivista kuultu taaskaan (voileipä-malli ihmiset!), muuta kuin "On tämä jo parempi kuin viimeksi, mutta..." Äänensävy ei kuitenkaan ollut niin tyly kuin edellisellä kerralla. Pahin tylyttäjä oli tosin (onneksi) poissa ja hyvä niin. Opettajille pitäisi myös välillä muistuttaa siitä, kuinka monta opintoviikkoa/pistettä kurssista saa. Ihan oikeasti, ei kahden opintoviikon takia kannata venyä ihan äärettömiin, kun on tähdellisempiäkin kursseja, niin kuin nyt vaikka tämä gradu. Ja minun organisoitavaksi ne parannukset jää kuitenkin. Onneksi koko roska esitetään muutaman viikon päästä ja pääsen vihdoin tuosta ryhmästä eroon.

Mutta gradu oi gradu. Miksi sen suunnitelman tekeminen on niin vaikeaa? Ehkä minua pelottaa sen esittäminen. Sitten se on julkista ja kaikki saa vapaasti lytätä aihetta ja tutkimusmenetelmää ja lähteitä. Telkkarin katsominenkin tuntui eilen tuskaiselta, kun siellä puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Aina kun joku sanoi jotain, ajattelin: "Kuinkahan monesta lähteestä se on tarkistanut tuon asian? Pitäisikö minun tarkistaa ennen kuin uskon?" Voihan tiede ja kyseenalaistaminen!

Minulla on tällä hetkellä n. 40 lähdettä. Tuntuu koko ajan että lisää pitäisi haalia. Lisää perusteluja, lisää viitekehystä, lisää tietoa, lisää tutkijoita, lisää, lisää, lisää, lisää, lisää...

Alkujähmeyttä ilmassa

2006-10-30T10:22:00.000+02:00

Eilen oli Bloggerin kanssa jotain häikkää, niin piti julkaista tuo edellinen postaus vasta tänään.

Nyt on tosiaan sitten paluu siihen (surullisen?)kuuluisaan arkeen. Hieman on keskittymisvaikeuksia. Kai se on ihan normaalia, että kestää hetki päästä taas kunnolla sisälle siihen mitä oli tekemässä.

Tänään on toinen palautekeskustelu siitä ryhmätyöstä mitä aiemmin kirosin. Näin siitä untakin! Taitaa jännittää... Vaikka ihan sama, en minä ala sitä uudestaan kirjoittamaan. Viilausta on aikaa tehdä kaksi viikkoa ja se on ihan ok, mutta jos ne sanoo, että puolet tekstistä on ihan kukkua niin pitäkööt tunkkinsa. Tulkoot huonompi arvosana, minulla on muutakin tekemistä kuin hinkata tuota artikkelia edestakaisin. Joku voisi sanoa, että minulla on huono asenne, mutta itse sanon, että tämä on helkutin paljon parempi asenne kuin se hikariluonne joka vei minut melkein hermoromahduksen partaalle nuorempana. Opokin sanoi ysiluokalla että saan vatsahaavan ennen kuin ehdin kolmekymppiseksi jos en hellitä. Onneksi hellitin :)

Aihevalintoja

2006-10-29T17:13:00.000+02:00

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tarkkaan ihmiset miettivät mitä bloggaavat? Onko ajatuksena: "Ensi kerralla kirjoitan aiheesta x" vai "Mistähän sitä nyt kertoisi... Ai niin, tänään tapahtui jotain hauskaa!"

Itsellä tuntuu joskus olevan vaikeuksia kirjoittaa. Toisin sanoen tuntuu, ettei ole mitään kirjoittamisen arvoista sanottavaa. Sitten kun jotain keksii ja pääsee vauhtiin, alkaa tajunta syöttämään kaikkea muutakin asiaa. Joskus lisään ne postiin, joskus ajattelen kirjoittavani siitä ensi kerralla ja sitten unohdan yleensä koko jutun. Tulee mietittyä myös sitä, kuinka paljon aiheen vierestä haluaa kirjoittaa. Siis esimerkiksi kun minulla nyt aiheena on gradu (ja blogit), niin kuinka paljon kirjoitan tuosta etelänmatkastani? Tutkimukset tuntuvat kyllä tukevan havaintoa, että suurin osa bloggaajista kirjoittaa myös varsinaisen aiheensa vierestä. Ja itsehän sen rajauksen tekee. Ehkä minua edelleen vähän ujostuttaa kirjoittaa. Ajattelen ehkä liikaa lukijoita. Pelkään, että jos kirjoitan jotain tylsää, niin sitten kukaan ei jaksa enää lukea, enkä kirjoita ollenkaan, milloin ainakaan kukaan ei lue. Hankalaa :) Pitäisi vaan relata. Minun bloginihan tämä on.

Ai niin, Johanna kyseli tuolla aiemmissa kommenteissa vinkkejä blogitutkimuksen ja kasvatustieteiden yhdistämiseen. Muistan törmänneeni ainakin muutamaan artikkeliin, jotka käsittelivät blogien käyttämistä opetustarkoituksessa. Voisiko tuosta aiheesta saada irti jotain? En nyt tietenkään muista kenen tutkimuksia ne oli, oon lukenu jo niin paljon juttuja...

Huomenna odottaa taas paluu arkeen ja tutkimuksen pariin.

Lomalta paluu

2006-10-28T15:58:00.000+03:00

Täällä ollaan taas. Lähes 30:nen celsiuksen lämpötilan pudotukseenkin alkaa jo tottua. Hassulta tuntui, kun lähtiessä oli vielä suht lämmin syksy ja tullessa olikin jo lumet maassa. On ne lentokoneet piru vie nopeita (lakkokaan ei ehtinyt meille vaikuttaa). Aamulla katselee auringonnousua Atlantin aalloissa kelluen (oli muuten hieno) ja illalla saakin jo sovitella talvikenkiä (onneksi ostin uudet jo ennen matkaa. Tennareilla on tyly kahlata hangessa).

Päätin antaa itselleni armonaikaa maanataihin asti (tulin keskiviikko-iltana), kunnes jatkan taas gradun parissa. Ensi viikolla viimeistelen tutkimussuunnitelman ja yritän kerätä rohkeutta siihen, että ilmoittautuisin myös esittelemään sen.

Pari päivää on mennyt jo siihen, että on lukenut kaikki nettijutut mitä tulee seurattua. En sentään niin addikti ole, että olisin jaksanut lomalla roikkua hotellin kolikolla toimivalla koneella (1€/15 min). Sisko siellä tais istua tunnin jos toisenkin. En myöskään saanut tuhlattua oikeastaan ollenkaan rahaa. Ostin yhden kaulakorun ja pari tuliaista. Keskityin enemmän ottamaan valokuvia. Olen yrittänyt kehittää viime aikoina itseäni tuossa lajissa. Yliopiston valokuvakerho vaan on sen verran elitistinen (sori vaan) ettei ne ota digikuvaajia. Kyllä minä ymmärrän, että on varmasti hienoa kehittää omia kuvia pimiössä, enkä soisi senkään taidon katoavan, mutta come on! Miksei uudet ja vanhat teknologiat voisi elää rinnakkain? Yhtälailla sitä voisi yhdessä harjoittella sommittelua ja valaistusta ym. No, olen opetellut itsekseni, luottaen ihan omaan taiteelliseen silmääni.

Meni vähän aiheen vierestä (mutta eikös ne blogit yleensäkin ;) Kiva kuitenkin olla taas kotona.

Loma

2006-10-17T20:47:00.000+03:00

Blogi (ja gradu) hiljenee viikoksi, kun omistaja suuntaa etelän aurinkoon. Voikaa hyvin ja pukeutukaa lämpimästi, ettei tule syysflunssaa :)

Lankesin

2006-10-14T11:08:00.000+03:00

Tällä viikolla gradututkimus ei ole kauheasti edennyt. Olen minä sentään kirjoitellut tutkimussuunnitelmaa.

Pieni katsaus yliopistourani alkuvaiheisiin (noin niin kuin alkoholinkäytön kannalta). Aloitin vuonna 2001. Kaksi ensimmäistä vuotta minut pystyi bongaamaan melkein jokaisista bilekuvista mitä oman killan bileistä oli otettu ja välillä vähän muidenkin. Kolmantena vuonna aloin jo vähän hiljentää, mutta silti vauhtia riitti ihan tarpeeksi. Sitten tuli kyllästyminen. Ei enää huvittanut. Naamat alkoivat vaihtua, uusia fukseja tuli eikä niihin enää tutustunut, kohta tuli semmoinen olo että vois keksiä jotain muuta. Minusta tuli vanha. Kaikki yliopistobileet on viikolla enkä minä enää jaksa siellä riekkua. En oikeastaan vaikka olisi viikonloppunakin. Baarissa käyminen ei ole enää niin siistiä, että sitä viitsisi tehdä ihan vain päästäkseen baariin. Nykyään olen valikoiva ja käyn valikoitujen kavereiden kanssa lähinnä yhdessä paikassa, mikä soittaa sitä musiikkia mistä oikeasti pidän.

Miten tämä kaikki liittyy mihinkään? Noh... Minun poikaystäväni/avomieheni on nyt fuksi. Hän aloitti juuri toisen tutkinnon suorittamisen (edellinen on ammattikorkeasta). Hänellä on innokkaita nuoria fuksikavereita. Lähdin keskiviikkona mukaan illanviettoon. Oli kivaa. Oli sovittu että mennään kotiin kun muut lähtee baariin. Joo niinhän se aina menee. Kun toinen innostuu niin en vaan jaksanut enää olla se joka nykyään syö terveellisesti ja elää kaikinpuolin säntillistä elämää. Ja kun se kuuluisa Onnelakin, jota kaikki niin hehkuttaa, on jäänyt näkemättä, niin päätin sitten, että kyllä tämä tätikin vielä jaksaa heilua. P-kele, antaa tulla vaan. I let my hair down. Kirjaimellisesti. Avasin ponnarin, avarsin kaula-aukkoa ja lisäsin huulipunaa. Sitten mentiin. Oli tequilaa. Oli tanssia. Kaikkea mitä yleensäkin.

Mitä jäi käteen? Onnela ei ollut sen ihmeellisempi paikka kuin muutkaan vastaavat ketkutusmestat. Kyllä citysinkut parin vuoden sisään keksivät taas uuden paikan johon sipsuttaa mustissa saappaissaan. Aamulla oli paha olo. Nuorempana krapulatkin oli hauskempia, kun soitteli vaan ympäriinsä ja päivitti illan tapahtumia. Mies kyseli miksi päästin hänet lähtemään. Torstai menikin sitten ihan makoillessa. Yritän tänään tehdä vähän extrahommia korvaukseksi.

Minä: "Hei, olen Liltie, 24-v ja kyllästynyt baareihin"
Ryhmä: "Hei Liltie!"

Top-40 (jatkoa edelliseen)

2006-10-10T13:46:00.000+03:00

Blogilistan Top-40 -blogien sukupuolijakauma

Miehet: 9
Naiset: 24
Muut: 7

Naisten 24:stä 10 oli neuleblogeja.

Tasa-arvoiset bloggaajat?

2006-10-09T12:57:00.000+03:00

Luin juuri (Amerikkalaisen) tutkimuksen, joka käsitteli sukupuolijakaumaa Blogistaniassa. Artikkelin mukaan suosituimpien, eli päiväkirjatyyppisten blogien kirjoittajista enemmistö on naisia ja teinityttöjä, kun taas miehet suosivat filtter-blogeja sekä k(nowledge)-logeja. Eli naiset kirjoittaa tunteistaan, miehet linkittää ja käsittelevät uutisia. No ei siinä mitään.

Asia joka pysäytti minut, oli väittämä, jonka mukaan miesten blogit saavat enemmän julkisuutta ja sijoittuvat korkeammalle erilaisilla top-listoilla. Tutkijat kävivät läpi muutaman kuukauden ajalta ei-tieteellisiä mainstream lehtiä, joissa oli käsitelty bloggaamista. Tämän (melko suppean) otannan mukaan n. 80% artikkeleissa mainituista blogeista oli miesten pitämiä. Kerrottiin myös, että perinteisesti miesten kirjoituksia arvostetaan enemmän kuin naisten ja sen takia suurin osa ns. A-listalaisista (eli suosituimmista blogeista) on miesten ylläpitämiä. Tätä en suostunut suoraan nielemään ja tein nopean otannan blogilista.fi:ssä.

Top-10 blogit:
Miehiä: 4
Naisia: 2
Muut (useita kirjoittajia tai ei tietoa sukupuolesta): 4

Top-20 blogit:
Miehiä: 6
Naisia:10
Muut (useita kirjoittajia tai ei tietoa sukupuolesta): 4

Tämän mukaan Suomi on blogien suhteen paljon tasa-arvoisempi maa kuin USA. Aivan terävimmässä kärjessä miehiä on niukasti enemmän kuin naisia, mutta kun laajennetaan otanta 20:een naiset menevät jo ohi. Ehkä teen vielä joskus paremmalla ajalle otannan top-100:sta.

Joka tapauksessa tästä tuli hyvä mieli. Onnistuin olemaan perustellusti eri mieltä tutkimuksen kanssa ja samalla osoittamaan, että Suomessa ihminen voi tulla kuulluksi sukupuolesta riippumatta :)

PS. Yksi syy siihen miksi Amerikassa miesten pitämät blogit saavat julkisuutta, voi olla myös se, että ns. sota-blogit ovat herättäneet siellä suhteellisen paljon kohua ja niiden pitäjät ovat lähes poikkeuksetta miehiä (eli Irakiin lähetettyjä sotilaita).

Lähdekritiikkiä

2006-10-04T13:24:00.000+03:00

Lähteitä, lähteitä ja vielä lisää lähteitä. Lähteiden lähdeluettelosta löytyy uusia lähteitä. Välillä tuntuu, että noihin hukkuu ja miten ne ehtii kaikki lukea. Pitäisi itseasiassa koota noita johonkin yhteen ja laskea paljonko niitä tällä hetkellä on. Nykyisessä muodossaan lähteet ovat paperinivaskoina ympäri kämppää ja osa vielä printtaamatta koneella.

Mutta se vasta ärsyttääkin, kun löytää mukamas hyvän lähteen vaikkapa artikkelin lähdeluettelosta ja sitten sitä ei ole missään saatavilla muuta kuin dollareita vastaan. Grrrr, mokomat kapitalistiset pseudotieteilijät. No, kai sitä on tutkijankin saatava makkaraa leivän päälle...

Lupaan aloittaa tutkimussuunnitelman kirjoittamisen ensi viikolla. Tämän viikon piileskelen vielä tulostepinon alla.

Itsesensuuri

2006-10-02T15:16:00.000+03:00

Tuon edellisen postin alkuosan olin kirjoittanut jo aiemmin, kun tämä mainittu väliarviointi tapahtui. Päätin kuitenkin jättää sen julkaisematta. Aamupäivällä alkoi taas keittää kun projektiryhmä perui ja teki sittenkin mieli vaahdota ja jatkoin kirjoitusta. Nyt hetkeä myöhemmin mietin taas oliko reaktioni ylimitoitettu.

On paljon helpompaa meuhkata jostain asiasta suullisesti. Silloin vastaanottaja yleensä tajuaa (ainakin jos on tuttu) mikä osa tilityksestä on vain esimerkiksi stressiä ja väsymystä. Kirjoitettu teksti on kuitenkin vahvempaa. Eräs televisio-ohjelmien tekstittäjäkin sanoi, ettei käännä läheskään kaikkia kirosanoja, sillä ne voimistuvat entisestään kirjoitetussa muodossa.

Aloittelevan bloggaajan voi olla vaarallista avautua. Lukijat eivät tunne uutta kirjoittajaa juuri ollenkaan ja muodostavat mielipiteensä niiden tekstien perusteella mitä saatavissa on. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon bloggaajat sensuroivat omia kirjoituksiaan, ei yksityisyyden takia, vaan siksi etteivät halua antaa itsestään huonoa kuvaa. Toisaalta ehkä lukijoita kiinnostaa lukea ihmisten pimeistä puolista. Ehkä meuhkaamisella saa jopa lisää lukijoita. Katsotaan.

Akateemista avautumista

2006-10-02T13:10:00.000+03:00

Tämä kirjoitus ei nyt liity graduun. Syy siihen on se etten ehdi ajatella gradua kun pitää hoitaa yhtä toista koulutyötä. Se on ryhmätyö. Tähän mennessä olen ainoa joka on kirjoittanut siihen riviäkään. Siitä oli myös väliarvostelu. Työ murskattiin. Neljä yliopiston työntekijää (en tiedä niitten arvonimiä, mitä lie) istui rivissä ja etenkin yksi mollasi minkä kerkesi. Tuntui vähän ikävältä perustella esim. lähdevalintoja muka ryhmässä tehtyinä päätöksinä, kun tosiasiassa olin ainoa joka oli kyseiset lähteet edes lukenut.

Joillain lehtoreilla ym. on sellainen v-mäinen tapa antaa vain negatiivista palautetta, koska tiedeyhteisöön kuuluu toisten työn kyseenalaistaminen. Kaikki pitää perustella. OK, ymmärrän, mutta me emme ole tässä tekemässä mitään mullistavaa tieteellistä tutkimusta, vaan yksinkertaista kurssityötä josta saa opintoviikkoja/pisteitä. Oletteko koskaan kuulleet "voileipämallista" jossa ensin kerrotaan jotain positiivistä, sitten annetaan kritiikki ja lopuksi vielä sanotaan jotain positiivistä? En vaan millään usko ettei siinä meidän työssä ollut YHTÄÄN mitään hyvää. Sen sijaan meille sanottiin "En ymmärrä miksi kukaan haluaisi lukea tätä teidän artikkelianne." Joo en minäkään. Ei minua kiinnosta itsekään lukea sitä. Koulussa nyt vaan joutuu välillä tekemään asioita koska on pakko. Luuliko se että me oikeasti kirjoitettiin se ihan huviksemme tai saadaksemme glooriaa tiedeyhteisössä.

Yliopistoilla on aina muutamia tyyppejä, jotka ei oo koskaan olleet oikeissa töissä vaan jääneet tänne pyörimään kahdeksikymmeneksi vuodeksi opettamaan ja tutkimaan. Jossain vaiheessa niillä on hävinnyt kosketus reaalimaailmaan. Niitä ei kiinnosta muu kuin omat ja kaverien väitöskirjat ja ne kuvittelee että kaikkien unelma-ammatti on joku tutkija.

Ei mua muuten niin ottais päähän, mutta taas vaan muu ryhmä perui tapaamisen jossa ois tehty tuota eteenpäin (seuraava versio pitäis olla parin viikon päästä valmis) On se kun eka ei vastata sähköposteihin, missä yrittää ehdottaa aikoja ja sitten ilmoitetaan edellisenä iltana, että ei tulla. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kai minä sitten kirjoitan sen yksin. No sain minä soittamalla yhden ryhmäläisen huomenna tulemaan mun kanssa tekemään. Ehkä hylkäänkin sähköpostit ja alan soitella niin kaikkien on pakko ottaa kantaa.

PS. En minä yleensä ole tällainen päsmäröijä. Haluan vaan saada tämänkin kurssin suoritettua nyt kunnialla pois, niin että voi sitten edelleen kuvitella valmistuvansa keväällä. Ja kai sitä omassa blogissaan saa avautua miten haluaa :D (Taas minä ajattelen mitä lukijat ajattelevat... Merkillepantavaa!)

Blogihistoriani

2006-09-27T15:05:00.000+03:00

Myönnetään, en ole pitkän linjan bloggaaja. Itse asiassa tutustuin blogeihin ensi kerran lukemalla juurikin sen Hesarin kuukausiliitteen jutun. Juttu oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ei vielä ajanut minua hakemaan blogeja netistä.

Ensimmäinen lukemani blogi oli Ihan Kiva Elämä jonne ajauduin Ihan Itse -palstan kautta. En voi kuitenkaan sanoa koukuttuneeni vielä silloin(kaan) enkä oikeastaan ajatellut lukevani blogia.

Viime keväänä minun piti tehdä kirjallisuuskatsaus eräälle kurssille. Aiheet tulivat tiettyy kellon aikaan nettiin ja tietenkin oli kauhea hoppu selata ne läpi ja syöksyä ilmoittamaan kurssin keskustelupalstalle oma varauksensa, ettei joutuisi kirjoittamaan mistään ällötylsästä jutusta. Listalla näin ehkä vilaukselta sanat "blogit" ja "sosiaalinen", muistin kuukausiliitteen jutun ja syöksyin kirjoittamaan: "Minä varaan blogit!" Mukavaa tämä koulunkäynti ;)

Aiheen varattuani iski tietenkin jälkipaniikki. Toiminko liian hätäisesti? Kuukausiliite ei kelpaa lähteeksi. Löytyyköhän tuosta aiheesta mitään tieteellistä tutkimusta? Huoli osoittautui turhaksi. Tutkimusta löytyi ihan kivasti (nykyään on löytynyt vielä enemmän) ja 15 sivua syntyi kohtuullisen kivuttomasti.

Vielä kirjoittaessanikaan en oikeasti vieraillut blogeissa, mutta tiesin niistä aika paljon tieteellisestä näkökulmasta. Kesän aikana kypsyi ajatus laajentaa aihetta graduksi. Kun kesätyöni päättyi elokuun alussa ja pääsin aloittamaan myöhäisen kesälomani, SILLOIN minä koukutuin blogeihin. Löysin blogilistan ja kummasti se suosikkiblogien lista tuntuu vain kasvavan koko ajan. Nykyään blogilista kuuluu päivittäisiin rutiineihin siinä missä sähköpostitkin.

Tuosta oli enää lyhyt askel oman blogin luomiseen, joka tuntuu samoin luikertelevan pikkuhiljaa rutiinitoimintojen joukkoon :)

Tutkimusongelman pyörittelyä

2006-09-25T10:18:00.000+03:00

Marri esitti kommenteissani kysymyksen, tutkinko blogeja vai niiden kirjoittajia. Piti oikein pysähtyä miettimään tuota asiaa.

Alustavan graduotsikon voisin nyt ilmoittaa olevan "Blogit sosiaalisena toimintana". Lopullinen tutkimusongelma muotoutuu vielä, mutta monenlaisia pienia osaongelmia olen jo kehitellyt:

-Millainen on lukijan ja kirjoittajan suhde?
-Miten lukijat vaikuttavat kirjoittajaan?
-Onko lukijan ja kirjoittajan välillä todellista vuorovaikutusta?
-Muodostuuko kirjoittajista yhteisöjä?

Kysymykseen vastaisin ehkä tutkivani bloggaajia siinä mielessä, miten he käyttävät blogia sosiaalisen kanssakäymisen välineenä (jos käyttävät). En siis varsinaisesti tutki esim. sitä millaiset ihmiset alkavat pitää blogia, vaan sitä mitä he sillä tekevät ja miten se vaikuttaa heidän sosiaaliseen elämäänsä (jos vaikuttaa).

En luultavastikaan tule tekemään mitään erityisiä tilastoja tai linkityskaavioita (niitä sitäpaitsi löytyy muutenkin), saatika sitten kehitä jotain linkinjäljitysalgoritmia (again, been done), vaan valitsen muutaman blogin, jota tarkastelen lähemmin ja vertaan sitten tutkimusaineistoon.

Tämä kaikki kuulostaa itsestänikin kovin rönsyilevältä, mutta tutkimusprosessi on vielä kesken. Löydän jatkuvasti uusia lähdeartikkeleita, joita sitten printtailen ja lueskelen (Huom, kaksi sivua paperille molemmin puolin! Eli kulutan niin vähän paperia kuin mahdollista) muistiinpanoja tehden. Samalla hion koko ajan mielessäni rajausta ja tutkimusongelmaa.

Kiitos muuten kaikille kommentoijille! Olen todella ilahtunut ja yllättynytkin siitä, miten olette kertoneet omista bloggauskokemuksistanne pohtimiini kysymyksiin liittyen. Toivottamasti sama jatkuu ja muutkin rohkaistuvat jakamaan ajatuksiaan aiheesta.

Bloggaaminen on huippua :)

Yksityisyyden varjelu analysoinnilta

2006-09-21T14:05:00.000+03:00

Mietin pitkään kirjoittaisinko etunimelläni vai nimimerkillä. Viime hetkellä päädyin nimimerkkiin. En oikeastaan itsekään tiedä miksi. Luultavasti ne jotka minut tuntevat, tunnistavat minut joka tapauksessa. Ei tietojenkäsittelyä sitä paitsi niin moni tyttö opiskele muutenkaan. Kyllä minut pystyy helposti jäljittämään kun tietää kaupungin, opiskelupaikan ja graduaiheen. Mutta kuitenkin omalla nimellä kirjoittaminen arvelutti. Ehkä olen kuitenkin mieluummin ylivarovainen kuin aliarvioin juttujeni julkisuuden.

Yllättäen tämä on myös yksi tutkimistani asioista. Kirjoittavatko ihmiset koko nimellä, etunimellä vai nimimerkillä ja miksi? Toiset ovat kuten minä, nimimerkistä huolimatta jäljitettävissä, toiset taas välttävät kaikkea mikä saattaisi johtaa tunnistamiseen. Sitten on tietysti ne jotka julkaisevat reippaasti koko nimensä ja lahjoittavat vielä perhekuvat kaupanpäälle.

Yhdessä lähdeartikkelissa bloggaajia oli pyydetty osallistumaan tutkimukseen ja osa oli kieltäytynyt koska he "eivät halunneet, että joku tutkii ja analysoi heidän henkilökohtaisia ajatuksiaan." Tämä oli mielestäni hämmästyttävä kommentti. Onko ihmisillä jonkinlainen harhakuva blogien julkisuudesta? Siinä vaiheessa kun kirjoittaa julkisesti internetissä, on todellakin ihan kaikkien analysoitavissa. Tutkijan kannalta on toisaalta herkullista lukea blogeja tutkimusmielessä, koska lukemisesta ei halutessaan tarvitse jättää mitään jälkiä. Graduni tulee luultavasti sisältämään lähemmän case-tutkimuksen muutamasta valikoidusta blogista. Lopullisia päätöksiä en ole tehnyt, mutta en myöskään ole ollenkaan varma haluanko julkaista tarkempaan syyniin joutuneiden blogien nimiä. Ehkä pelkään samanlaista säikähdysreaktiota tai yleistä lynkkausta.

Nimimerkkini keksin muuten eräästä Final Fantasy-pelistä, jossa Liltiet ovat pieni, mutta äksy heimo. Määritelmät jotka ainakin poikaystäväni mielestä sopivat minuun paremmin kuin hyvin ;)

Iiik!!!

2006-09-20T16:15:00.000+03:00

Minulla on lukijoita!!! Ja blogilistan mukaan jopa neljä tilaajaa! Suorastaan kiljahdin kun näin nuo iloiset lukemat. Piti oikein ottaa screenshot todisteeksi. Älytöntä. Miksi tunnen tällaista riemua siitä, että jotakuta tuntematonta ihmistä kiinnostaa minun gradujaaritteluni. Tai ehkä juuri siksi. Jotain kiinnostaa minun tutkimukseni/ajatukseni/kirjoitustyylini. Jos blogini nimi olisi "Opiskelijatytön seksifantasiat" niin sehän olisi ihan toinen juttu, mutta että gradu.

Yksi osa tutkimuksestani liittyy siihen, miten lukijat vaikuttajat bloggaajaan, vai vaikuttavatko ollenkaan. Näköjään vaikuttavat ja paljon! Olenhan minä tästä lukenut, mutta heti kun näin todisteita siitä, että tätä lukee joku muukin kuin äiti (joka ei luultavasti osaa edes tulla tänne blogilistan kautta, eikä siksi tule lasketuksi muutenkaan), tunsin pakottavaa tarvetta, suorastaan velvollisuutta, kirjoitaa. En ajatellut tunteen olevan näin voimakas. En halua pettää lukijoitani ja menettää saavutettuja tilaajia (Nyt tietysti kaikki tilaajat rientävät perumaan tilauksensa vain aiheuttaakseen minulle päänvaivaa. Muistakaa kuitenkin että tilaajaedut ovat aina paremmat kuin irtonumeron ostajan ;) )

Mahtavaa! Graduahdistus tällä hetkellä: 0 (nolla).

Blogi listalle

2006-09-20T10:05:00.000+03:00

No niin, blogi on nyt ilmoitettu myös blogilistalle.

Blogin pitäminen herättää minussa mielenkiintoisia ajatuksia, noin niin kuin tutkimusmielessä. Tähän asti olen vain lukenut tieteellisiä artikkeleita bloggaajien mielenliikkeistä, nyt olen itse sellainen. Päällimmäisenä ajatuksena on koko ajan lukijat. Kannattaako minun kirjoittaa jos ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa? Pitäisikö odottaa, että täällä on jotain luettavaa ennen kuin ilmoitan itseni blogilistalle? Toisin sanoen mietin mitä lukijani minusta ajattelevat, vaikkei minulla tiettävästi ole niitä vielä yhtäkään. Tutkijan näkökulmasta tämä on mielenkiintoista, henkilökohtaisesta näkökulmasta hieman hämmentävää.

En ole pariin päivää ehtinyt tehdä mitään graduun liittyen, kun on ollut vähän muita kouluhommia. Sain kuitenkin ilokseni huomata muutama päivä sitten, että kurssi jonka suorittaminen on roikkunut minulla jo pari vuotta (aihe on vaan niiiiiin tylsä, kuin myös toteutus) tulikin pakolliseksi vasta 2002 ja minä aloitin opintoni 2001 eli *wiuh* se lensi ikkunasta ulos. Yksi homma vähemmän. Opintoviikkoja taitaa kertyä juurikin se tarvittava määrä, mutta ei kauheasti ylimääräisiä. Eipä siinä mitään. Uskon että on kuitenkin tärkeämpää valmistua, kun jäädä vielä palloilemaan vuodeksi ja haalimaan lisää kursseja.

Jos kaikki menee suunnitellusti, minusta tulee ensi kevääseen mennessä maisteri, tuottava osa yhteiskuntaa ja mahdollisesti aikuinen.

Tästä se lähtee...

2006-09-18T14:49:00.000+03:00

Graduohjaajan kanssa on pidetty ensimmäinen palaveri. Aihe on päätetty, tutkimusongelma puuttuu. Tällä hetkellä päivät täyttyvät lähdemateriaalin etsinnästä ja läpikäynnistä.

Graduni tulee siis käsittelemään blogeja. Tarkennan joskus sitten kun varsinainen tutkimusongelma muotoutuu, vaikka tiedänkin jo päässäni melko hyvin mitä haluan tutkia.

Mutta mitä on blogitutkija ilman omaa blogia? Ja pakkohan alustaksi on valita silloin myös Blogger. Tässä se siis on; minun ikioma blogini. Tällä hetkellä epäilyttää, että kiinnostaakohan tälläinen ketään, mutta eihän se toisaalta ole (täysin) blogin tarkoituskaan. Huomatkaa, heti aloin miettiä, että lukeeko tätä kukaan, enkä ole vielä edes aloittanut. Juuri tälläisiä asioita minä aion tutkia. Vuorovaikutusta ja sosiaalisia yhteisöjä tai jotain sinne päin.

Lähdemateriaalia on löytynyt jo hyvin pinnallisella haulla yllättävän paljon. Blogeja on ihan parin viime vuoden aikana tutkittu melko runsaasti eri näkökulmista. En usko että minun pieni tutkimukseni tulee olemaan mitenkään mullistava, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Minun tavoitteenani ei ole kerätä kunniaa tiedeyhteisössä vaan yksinkertaisesti valmistua.