Neuvot ja niiden antajat

Olen jo jonkin aikaa sitten tehnyt erään havainnon. Vaikka olisit omasta mielestäsi kuinka fiksu ja kykenevä tahansa, aina löytyy joku joka on sitä mieltä, että valinta x suistaa elämäsi helvettiin.

Mistäkö minä puhun?

Ala-asteella puhuttiin vaan yleisesti siitä, miten kannattaa tehdä läksyt ja saada hyviä numeroita. Näinhän se tietty on. Ylä-asteella sama meno jatkuu, mutta sitten pitäisi alkaa valita jatko-opiskelupaikkaa. Itse olin silloin vielä hieman epävarma omasta lukupäästäni (ja yliarvioin lukion vaativuutta aika isolla kädellä) ja satuin sanomaan ääneen harkitsevani myös ammatillista koulutusta. Oh the humanity! "Joo ihan kiva valinta jos haluat päätyä siivoojaksi, roskakuskiksi tai työttömäksi!" Tämä oli yleinen reaktio (nykyään ammatillisella koulutuksella varmaan työllistyy paremmin kuin monella muulla.) Yritin selittää, ettei se lukio mitenkään automaattisesti takaa työpaikkaa, mutta keskustelu päättyi yleiseen naureskeluun. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että luokaltamme yli puolet päätyi kaupunkimme ns. eliittilukioon (ja minä perässä).

Ei siinä, lukio oli minulle ehdottomasti oikea valinta. Viihdyin Lyseossa todella hyvin. Mutta ei mennyt kauaa kun oltiin taas valinnan edessä. Yhden kurssin jälkeen päätin vaihtaa lyhyeen matematiikkaan. "Joo ihan kiva, mutta muista sitten, että työnantajat katsovat ensimmäisenä onko sulla ollut pitkä matikka vai palikka-matikka. Eihän kukaan palkkaa ihmistä joka ei osaa laskea." Tällä kertaa valitsin ns. väärin (tosin valinta oli itselleni ainoa oikea. Minusta ei ole pyörittelemään yhtälöitä). Kyllä siitä sai toisinaan kuullakin, mutta samapa tuo. Sitä paitsi kummasti ne lyhyen matikan kurssitkin alkoivat täyttyä, mitä pidemmälle lukio eteni.

Uusi valintatilanne kuitenkin häämötti jo uhkaavasti. Lukio-leikin jälkeen pitäisi oikeasti päättää mitä haluaa isona tehdä. Ammattikorkeakouluhan ei (todellisuudessa) ollut edes vaihtoehto näillä käytävillä, vaikka opo sitä yrittikin puolustaa. Yliopistoon siis. Kysehän on vain siitä, mitkä pääsykoekirjat ostetaan ja mennäänkö valmennuskurssille vai ei. Niin paitsi humanistiset alat on tietenkin poissuljettuja sillä; "Sieltä valmistuu vaan työttömiä."

Löysin tietojenkäsittelytieteet abi-päiviltä ja innostuin kun huomasin, että tämäntyyppistä alaa voi lukea ilman matematiikkaakin (Mitä?!? Eihän ilman pitkää matematiikkaa pitänyt päästä edes yliopistoon!). Opiskelua oli jatkunut noin viikon kun törmäsin lukiotuttuun, joka oli päässyt opiskelemaan taloustieteelliseen. Iloisen ivallisesti hän tokaisi minulle: "Ai sä oot Tollilla! Voi sua, ehkä mä voin joskus ottaa sut säälistä mulle töihin kun olen rikas yritysjohtaja." Niinpä niin... Suuntautumisvaihtoehtokin on aivan väärä. Eihän digitaalisella medialla mitään tee. Pitää valita koodaus tai vähintään ohjelmistoliiketoiminta, eikä mitään tuollaista hömppää. "Eihän niille ole edes töitä!"

Tässä sitä kuitenkin ollaan, toistaiseksi hengissä kaikista valinnoista huolimatta. Ehdin jo miettiä olisiko maailma jotenkin järkiintynyt, kun kukaan ei ole (vielä) sanonut minulle siitä, miten teen graduni vain yliopistolle, enkä jollekin yritykselle joka maksaisi siitä ja sen jälkeen tarjoaisi vakipaikan ja työsuhdeauton. Mutta taisin nuolaista liian aikaisin. Pari päivää sitten minulle alleviivattiin aika selkeään sävyyn miten olen (jälleen) heittämässä elämäni hukkaan koska... KIRJOITAN GRADUNI SUOMEKSI! Herranen aika! Teen Suomessa tutkimusta suomalaisista blogeista ja kirjoitan sen suomeksi! Soittakaa ambulanssi! Sain kuulla eräältä yritysmaailman edustajalta, kuinka gradunsa suomeksi kirjoittavat ovat "näin rumasti sanottuna luusereita." Tähän perään minulta tivattiin miten aion selittää asian, kun minulta joskus työhaastattelussa kysytään, miksi en kirjoittanut englanniksi. Yritin siinä vikistä vastaan, ettei gradu tai ainakaan sen kieli ole mielestäni se ratkaiseva tekijä tulevassa työllistymisessäni (pitäisi varmaan alkaa jo suosiolla puhua tulevasta työttömyydestäni), jonka jälkeen minua informoitiin siitä, kuinka "tuo gradu on sinun koko tähänastinen elämäsi!" Eikä minulla ole kuulemma mitään näyttöä yhtään mistään, jos se on kirjoitettu suomeksi (ja btw ulkomaille on sitten ihan turha hakea töihin). Kielitaitoani en voi perustella esimerkiksi sillä, että olen viettänyt yhden kesän työskennellen USA:ssa ja matkustanut muutenkin runsaasti. Tai että graduni koko lähdemateriaali koostuu englanninkielisistä tieteellisistä teksteistä. Ei, kaikki on yhtä tyhjän kanssa jos kirjoitan suomeksi. Työttömyys here I come!

Anteeksi nyt vaan, mutta haistakaa kaikki *! Teillä on oikeus mielipiteeseenne ja minulla on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näen. Onkohan lama jättänyt vähän liiankin syviä jälkiä ihmisiin, vai mitä tämä jatkuvalla työttömyydellä uhkaileminen on? Joku voisi tehdä tästä kysymyksestä gradun (englanniksi).

Nyt palaan takaisin (suomenkielisen) gradututkimukseni pariin, joka toivottavasti antaa valmiuksia, kun suunnittelen tulevaisuuttani kortistossa ;)

Vaara ohi!

Hihii :) Jussikin (katsokaa edelliset kommentit) voi kömpiä esiin piilostaan. Ei minua enää tarvitse pelätä. Kävin eilen salilla ja vedin illalla vielä pienet itkuraivarit. Auttoi kummasti :)

Tänään kävin puolestani kampaajalla (haircut) ja nyt minulla on otsatukka. Huisia. Pienenä oli aina otsis kun äiti väkisin leikkasi, mutta sen jälkeen olen vältellyt kyseistä tyyliä. Nyt se näyttää kyllä aikas kivalta.

Niin gradu? Seminaariaika on nyt varattu tutkimussuunnitelman esittelemiseen. Maailma saa kuulla mahtavasta panoksestani tiedemaailman hyväksi 7.12.2006. Silloin voisin myös julkaista täällä sen lopullisen (?) tutkimusongelmani. Tämänhetkinenkin versio on lauseena niin pitkä, etten edes muista sitä ulkoa :D

Maailma näyttää erilaiselta otsatukan takaa...

Ärrinmurrin grr!!!

Nyt on ensimmäisen kerran semmoinen olo ettei jaksa. Eikä se oikeastaan johdu edes koko gradusta. Ärsyttää vaan kaikki. Nyt tulee mieleen kaikki typerät asiat mitä tutut ja tuntemattomat on ikinä sanoneet tai tehneet ja miettii miten niille haluais aukoa päätään. Tänään en pidä ihmisistä.

Eilen painiskelin myös ihan oikean graduun liittyvän ongelman kanssa. Jos kerran etsin blogeista sosiaalisia piirteitä, ne pitäisi varmaan jossain myös määritellä. No, selattuani tietokantoja, kirjastoa, tietosanakirjoja, en vaan löytänyt mitään asiallista lähdettä jossa määriteltäisiin esimerkiksi "sosiaalinen toiminta". Ainoa paikka mistä löysin (englannniksi) tosi hyvät määritelmät oli, tattadadaa, Wikipedia! Ja sitä ei voi käyttää. Hip hei, minulla olisi nyt hyvät määritelmät, pitäisi vain vielä löytää ne painettuna jonnekin. Argh!

Tutkittavia blogeja olen käynyt läpi kuusi ja nyt on seitsemäs menossa. Tämä on taas tämmöinen korkealentoinen elämänfilosofiarunoblogi. Sori vaan, mutta just nyt ei yhtään jaksais tuommoista juttua pilvenhattaroista ja lumen narskumisesta. Ei tänään. Joku vois kysyä miksen ota jotain muuta blogia käsittelyyn, mutta kun nyt aloitin jo tuon, niin en viitsi sitä enää jättää kesken. Menen vain myöhemmin sekaisin, kun en muista mihin jäin.

Tänään en pidä ihmisistä.

PS. Jos en viikonloppunakaan pidä ihmisistä, kannattaa ehkä harkita uudestaan sitä reissua Tornion Ikeaan. Kaveri oli käynyt siellä viime lauantaina ja jonottanut kassalle 4 TUNTIA!!!

Stressiä ilmassa?

Eilen illalla näkyi ensimmäisen kerran merkkejä pienestä stressistä. Nukkumaan mennessä ei tullut uni ja kouluasiat alkoi pyöriä päässä. Välillä nousee semmoinen ajatus, että entä jos tämä gradu jotenkin epäonnistuu. Entä jos siitä tulee ihan surkea? Teenköhän minä sitä tarpeeksi kovalla tahdilla? Entä jos...? Täytyy varmaan alkuviikosta olla yhteydessä ohjaajaan. Silloin ainakin tietää olevansa suunnilleen oikeilla raiteilla, jos ei tule mitään sanomista.

Lauantain yritän kuitenkin pyhittää laiskottelulle (ja ensimmäisten joulukoristeiden askartelulle!) Älkää huoliko, ei tässä olla muuttumassa neuleblogiksi, ainakaan vielä ;)

Viikon päästä olis sauma lähteä käymään Tornion Ikeassa. Vähän kyllä houkuttelis, en ole nimittäin koskaan (!) käynyt yhtään missään Ikeassa. Avomies sanoi, että kannattaa mennä, mutta kielsi ostamasta enempää tyynyjä :D

Taikauskoa?

Minun piti kirjoittaa siitä miten älyttömän hyvin minulla on kaikki asiat elämässä juuri tällä hetkellä. Nyt en enää viitsi. Pelkään että jotain kauheaa tapahtuu heti, jos uskaltaa (ääneen) olla onnellinen. Tämä on kai sitä syvään juurtunutta luterilaisuutta. Salamaa alkaa tulla taivaalta päin pläsiä heti jos rohkenee nousta nöyryyden alhosta. Katse lattiaan ja Jumala mielessä, niinhän se menee? Enkä minä edes ole kauhean uskonnollinen. Kai se syyllisyys tulee suomalaisilla ihan verenperinnössä...

Kunnon bloggaajanhan pitää muuten linkittää, mitä minä en ole juurikaan tehnyt. Kun nyt kerran Jumalasta tuli puhe, niin Saastainen huone on ehkä järjestyksessään toinen löytämäni blogi ja edelleen yksi suurimmista suosikeistani. Suosittelen kaikille!

Huomenna on vihdoin sen yhden ryhmätyön palautus. Minähän sen viimeistelen tottakai, mutta pääseepähän siitäkin sitten eroon! Tutkimussuunnitelma pitäisi viimeistellä niin voisi ilmoittautua seminaariin. Ja varata hammaslääkäri. Se on ollut ToDo-listalla jo pari kuukautta, mutta kun pelottaa. Nynny mikä nynny :)

(blogi)tutkijan elämää

Puolueettomuudessa, objektiivisuudessa ja satunnaisotannassa on se huono puoli, ettei voi valita mitä lukee. Kahlaan parhaillaan läpi blogia joka sisältää aivan jäääääärkyttävän pitkiä postauksia (kokonaisia esseitä) ja lisäksi niitä on paljon! Kaiken kukkuraksi tyyppi on sen sortin filosofi, että ainakin minulta menee osa jutuista ihan yli hiusrajan niin että hilse vaan pöllyää. Ehkä ymmärrykseen tarvitaan enemmän kuin "melkein-valmis" maisterintutkinto tai sitten olen väärän sortin maisteri ;)

Ei minulla muuta, jatkamme kaivauksia...

Blogitutkimus käynnistyi

Tällä viikolla olen aloitellut tutkimusta. Päädyin valikoimaan tutkittavat blogit blogilistan satunnaisnapilla. Tosin muutama kriteeri pitää täyttää että tulee hyväksytyksi otantaan. Koska luen tutkittavat blogit kokonaan läpi, tulee aloituksen osua vuodelle 2006. Vois olla vähän liikaa hommaa jos kaikki valitut ois kirjoittaneet aktiivisesti kolme vuotta. Blogin tulee olla enimmäkseen tekstiblogi eikä se saa olla julkisuudenhenkilön pitämä. Sitten vaan näpyttelin satunnaisnappulaa niin kauan, että sain 20 kriteereihin sopivaa blogia.

Tähän mennessä olen käynyt läpi kolme. Tein excelillä semmoisen hienon taulukon johon merkitsen mm. postausten ja kommenttien määrän ja kirjoittelen ylimääräisiä havaintoja. Erittäin suurella todennäköisyydellä kaikki otantaan osuneet blogit kuuluvat ns. "pitkään häntään" eli blogien enemmistöön joilla ei ole paljonkaan lukijoita.

Toistaiseksi, ei mitään mullistavia löytöjä ole tullut. Ensimmäisellä blogilla ei ollut yhtään kommenttia, joskin kirjoittaja toivoi lukijoita. Toinen keskittyi laittomien päihteiden puolustamiseen ja sai muutaman kannustavan kommentin. Kolmas oli vaihtariblogi jossa kaikki kommentoijat olivat kirjoittajan reaalimaailman kavereita.

Lisätuloksia odotellessa.

Ohjaajan valinnan vaikeus

Tutkimussuunnitelmaa viilataan. Pian koittaa se päivä kun julkistan tutkimusongelmani (ja se varmaan kiinnostaa kaikkia ihan älyttömästi ;) Hyvä fiilis koko gradusta tällä hetkellä.

Muutaman kaverin kanssa on ollut puhetta myös graduohjaajista. Olen tajunnut olevani todella onnekas kun minulla on niin mukava ja innostunut graduohjaaja. Hän vastaa kyselyihini nopeasti, antaa selkeää palautetta/parannusehdotuksia ja vaikuttaa muutenkin olevan kiinnostunut siitä miten homma etenee. Monilla tuntuu olevan vaikeuksia ylipäätään saada graduohjaajaa. Ensin lähetetään sähköpostia laitoksen nettisivuilla merkitylle henkilölle (joka vastaa tietyn aihepiirin graduista) ja kuukauden päästä tulee vastaus jonka keskeinen sisältö on "kysy joltain muulta." Näitä tarinoita olen nyt kuullut useammalta henkilöltä.

Lisäksi iso osa opiskelijoista, jotka ovat käyneet graduseminaareissa haluavat vältellä erästä tiettyä ohjaajaa. Olen kuullut useammalta hänen ohjauksessaan gradun tehneeltä henkilöltä, että ohjaus/kiinnostus on suorastaan olematonta. Lisäksi hänellä on tapana suorastaan haukkua suojattinsa tekele siinä vaiheessa kun se esitellään seminaarissa. Haukunnan kohteena on ollut mm. niinkin keskeinen asia kuin tutkimusmenetelmä. Hyvä graduohjaaja kertoisi jo ensi metreillä mikäli on sitä mieltä, ettei jokin tutkimusmenetelmä sovellu tapauksen käsittelyyn. Ei kiitos. Harmillista vaan, että tämän henkilön poistaminen ohjaajavaihtoehdoista karsii myös yhden (minun mielestäni) mielenkiintoisimmista aihepiireistä.

Joka tapauksessa olen erittäin onnellinen graduohjaajastani ja siitä miten asiat nyt rullaavat.

Koko viikonloppu naurettiin tälle. Ehkä maailman suloisin video :D

Liltie proudly presents: Tutkimussuunnitelma!

Jes! Jes! Jes! Sain tutkimussuunnitelman tehtyä. Alkuviikon kankeus alkaa haihtua ja alan taas päästä vauhtiin. Yllättäen olen nyt parina päivänä jäänyt kotiin tekemään hommia ja saanut paljon enemmän aikaan kuin yliopistolla. Aika hassua, luulisi että kotona on enemmän häiriötekijöitä.

Lähetin tutkimussuunnitelman ohjaajalle ja odottelen palautetta. Jos suunnitelma on ok, niin pitää sitten varata seminaariaika. Hui! Siinä vaiheessa voin raottaa lukijoillekin vähän tarkemmin tutkimussuunnitelman sisältöä, esim. sitä millä perusteella valitsen tutkittavat blogit ja mitä asioita tulen tarkkailemaan. Tutkittavien blogien nimiä en kuitenkaan julkaise, sillä a) se saattaisi vaikuttaa bloginpitäjien käyttäytymiseen ja kirjoituksiin b) en ole varma julkaisenko blogien nimiä edes itse tutkimuksessa, sillä kuten aiemmin kerroin, ihmiset saattavat loukkaantua jos heidän kirjoituksiaan tutkitaan "ilman lupaa" vaikka ne ovatkin kaikkien nähtävillä netissä. Täytyy tuota eettistä puolta vielä miettiä myöhemmin lisää, kun aloittaa varsinaisen kirjoitustyön.

Olen harkinnut ajoittain myös kyselyn tekemistä, mutta se on toistaiseksi vasta harkinta asteella. En tiedä olisivatko bloggaajat halukkaita osallistumaan kyselyyn. Olisikohan epäeettistä alkaa levittää meemiä jossa kysellään blogitottumuksista, eikä kertoa mihin tulokset päätyvät? ;) Joo joo, vitsi vitsi. Mutta käsi ylös kuinka moni vastaisi jos tekisin kyselyn bloggaamisesta. Kysymyksenä voisi olla esim. "Oletko koskaan tavannut oikeassa elämässä ihmistä johon olet tutustunut blogin kautta?"

No, jätetään tuo kyselyhomma vielä hautumaan. Pääasia että orastava ahdistus saatiin tukahdutettua ja hommat taas rullaamaan!