Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsin kirjautumaan Bloggeriin. Koko viikon selain on systemaattisesti kaatunut aina kun olen avannut Bloggerin etusivun. Mun piti nimittäin kirjoittaa jo maanantaina, että nyt on kypsyysnäyte hoidettu. Kysymyksenä oli pohtia mitkä seikat ovat vaikuttaneet blogien suosion räjähdysmäiseen kasvuun. Valitsin kolme kohtaa joita lyhyesti pohdin (konsepti on aika rajallinen).

Ensinnäkin helppous. Kaikki osaa ja ilmaiseksi saa harrastaa. Tosin siinä on haittapuolena lyhyt elinkaariennuste, kun kokeilunhalu ei kannakaan ensimmäistä postausta pidemmälle.

Toiseksi mainitsin mediajulkisuuden, josta syntyy myönteinen kehä. Blogit kasvattaa suosiota -> blogit saa huomiota massamediassa -> blogit kasvattavat suosiota entisestään.

Kolmanneksi puhui yleisestä muutoksesta länsimaisessa kulttuurissa. Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa. Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet. Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan OK.

Kirjoittaessa tuli mieleen joskus Hesarissa esitetty tutkimus, jonka mukaan suurin osa nuorista haluaa julkkiksiksi. Individualistisessa ympäristössä kasvaneet nuoret myös uskovat olevansa niin kiinnostavia, että jos saisivat vaikka oman tv-sarjan, niin ihmiset kyllä katsoisivat sitä. Aika hämmentävää. Yksikin siinä jutussa haastateltu poika mietti julkisuuden mahdollisia haittapuolia, mutta ei keksinyt mikään mikä voisi olla taviselämää pahempaa. Hän sanoi, että enemmän pelottaa se, ettei kukaan tunne häntä. Minä taidan olla todella out. Kyllähän satunnainen huomio on joskus ihan kivaa, mutta en todellakaan haluasi, että minua kytättäisiin kamerakännykän kanssa aina kun käyn pubissa tai vien roskat.

Kiitos muuten yhteisesti kaikille kommentoijille ja samalla tsemppiä kaikille, joilla gradu on vielä työn alla. Kyllä se sieltä valmistuu kunhan vaan saa aiheen valittua ;) (Tämä suunnattu erityisesti kaverilleni, joka juuri huomautti valinneensa aihetta vuoden)

Sitten kun aihe on edes joten kuten rajattu alkaa kauhea arkistojen kaivelu ja lähteiden luku. Tähän menee aikaa ja se on joskus tylsää. Mutta uskokaa kun sanon, että hyvin tehty pohjatyö on enemmän kuin sata jänistä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kirjoittaa. Empiirinen osuus meni mulla aika helposti kun sen sai tehdä kotoa ja netissä. Sekin kannattaa kuitenkin suunnitella huolella. Laittakaa joku aikaraja sille milloin alatte kirjoittaa ja sitten vaan näpyttelette ankarasti. Ihan sama mistä kohtaa aloitatte, kunhan jotain keksitte. Jos mahdollista, niin tehkää kirjoitustyö aika tiiviisti, sillä jos edellisestä kerrasta on viikkokin, niin alkaa olla aika hukassa siitä, mitä tuli viimeksi tehtyä. Mulla oli se etu, etten ollut gradua tehdessä töissä ja kurssejakin oli vain pari yhtä aikaa, joten sain keskittyä aika täysillä tähän. Sivut tulee kuitenkin yllättävän nopeasti kun pääsette alkuun ja kohta niitä onkin jo liikaa :P

Ai niin, multa leikattiin taas yksi hammas eilen. Kun viime kerrasta toipuminen oli yhtä tuskaa, olin varustautunut ja pelännyt tätä päivää. Yllättäen kaikki onkin mennyt kymmenen kertaa helpommin. Ei ole tarvinnut kipuilla käytännössä ollenkaan (800 Buranaa toki syön ettei tarttiskaan) eikä naama ole ainakaan vielä turvonnut. Puhekin kuulostaa ihan normaalilta.

Hauskaa ja sateista vappua niille jotka sitä jaksavat vielä viettää! (Ja niille jotka ei tiedä, yliopistovappu on tänä vuonna ainakin Oulussa päivän pidempi eli peräti 5 päivää. Ei ole helppoa ei. Mutta niin kuin todettiin joskus itse tuolla sateessa kärvistellessä: "Jos se ois helppoa niin kaikkihan sitä tekis." :D)

Uutisia ja ei-vielä-uutisia

Kylläpäs on edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. On minulla siihen kyllä ihan hyvä syy. Tai no, hyvä ja hyvä mutta syy kumminkin.

Työnhaku nimittäin käy kuumana ja täyttää ajatukseni. Kuitenkin se on asia, josta en halua täällä kirjoittaa, koska monet tuttuni ja perheenjäseneni lukevat ainakin silloin tällöin tätä blogia. Koko työnhakuprosessi on sen verran stressaava, etten halua levitellä kauhean laajalle sitä minne kaikkialle olen hakenut ja olenko käynyt haastatteluissa ym. Haluan ilmoittaa sitten kun napsahtaa, mutta en yhtään ennen. Siihen asti vaikenen haun kohteena olevista firmoista ja mahdollisista haastattelukutsuista. Niistä tietävät vain avomieheni ja yksi ystäväni.

Mutta yksi toinen asia sen sijaan on jo viikon verran odottanut pääsyään julkisuuteen. Nimittäin... GRADUNI ON ESITTELYKUNNOSSA! Toisin sanoen se on VALMIS! Aivan yllättäen. Minä luulin vielä hinkkaavani sitä pitkäänkin, mutta ohjaajalta tuli erään version jälkeen maili, että nyt se on esittelykunnossa. Herranen aika! Siinäkö se oli?!? Kypsyysnäytteen käyn tekemässä parin viikon päästä ja seminaari on toukokuun alussa. Seminaarin jälkeen varmaan pitää tehdä vielä parannuksia, mutta se on sitten vain hienosäätöä. En minä ehtinyt kyllä kauheasti edes ahdistua. Silloin kun ahdisti muuten niin ahdisti gradukin, mutta ei se mitenkään erityisesti sitä ahdistusta ollut luomassa. Oikeastaan "iso-G" on ollut helpoin osa koko yliopisto-opintoja.

Ja tänään oli viimeinen luentokin! Ei enää yhtään luentoa tämän tutkinnon puitteissa. Yksi ryhmätyö pitää vielä saada valmiiksi ja esittää se toukokuun alussa. Lisäksi pitää palauttaa yksi luentopäiväkirja joka on jo valmis. Siinä kaikki! Minä ihan OIKEASTI valmistun! Minun pitää alkaa maksamaan junalipuistani täyttä hintaa (mutta vasta syksyllä ;) ja alkaa elää niin kuin kunnon aikuisen kuuluu. Pitää lopettaa Hesarin opiskelijatilaus (no ei sentään, siirrän sen avomiehen nimiin ja maksan niin kuin ennenkin :D).

Ehkä minä olen nuori ja naivi, mutta minä myös todella odotan sitä että voin alkaa käydä oikeasti töissä. Minä en enää myy rouville vaatteita tai kituuta jollain stipendirahalla harjoittelupaikassa. Minulla on tutkinto! Tähän saakka kaikki mitä koulussa on opetettu, on käytännön töissä ollut paljon mielekkäämpää/hauskempaa, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa alaan liittyvää. Haluan pois tästä olotilasta, missä osaan kaikkea vähän, mutten kuitenkaan kauheasti mitään. Naurakaa vaan sitten kun parin vuoden päästä valitan ylitöitä ja dead-lineja, mutta minä haluan päästä luomaan uraa. :D

Toistaiseksi jaksan myös uskoa löytäväni oman alan töitä Oulusta. En ole valmis muuttamaan ainakaan niin kauan kuin tuo toinen puolisko vielä opiskelee täällä. Taas minä kirjoitan työnhausta vaikka alussa sanoin, etten halua siitä kirjoittaa... Se nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä se päällimmäinen asia mielessä.

Yritän taas jatkossa kirjoitella vähän useammin, kun tuota asiaa kuitenkin tuntuu riittävän. Graduun liittyen sitä ei ehkä niinkään paljon enää tule, kun se nyt möllöttää vaan tuossa koneella ja odottaa julkistamistaan, mutta lupaan ainakin kertoa heti jos työsektorilla onnistaa. Koska olen luonteeltani tällainen stressihiiri, niin tiedän täsmälleen sillä hetkellä työnhakustressin vaihtuvan työnsaantipaniikkiin, jossa mietin tulevia työtehtäviä ja niistä suoriutumista. Ei siis mitään uutta odotettavissa :)