Neuvot ja niiden antajat

Olen jo jonkin aikaa sitten tehnyt erään havainnon. Vaikka olisit omasta mielestäsi kuinka fiksu ja kykenevä tahansa, aina löytyy joku joka on sitä mieltä, että valinta x suistaa elämäsi helvettiin.

Mistäkö minä puhun?

Ala-asteella puhuttiin vaan yleisesti siitä, miten kannattaa tehdä läksyt ja saada hyviä numeroita. Näinhän se tietty on. Ylä-asteella sama meno jatkuu, mutta sitten pitäisi alkaa valita jatko-opiskelupaikkaa. Itse olin silloin vielä hieman epävarma omasta lukupäästäni (ja yliarvioin lukion vaativuutta aika isolla kädellä) ja satuin sanomaan ääneen harkitsevani myös ammatillista koulutusta. Oh the humanity! "Joo ihan kiva valinta jos haluat päätyä siivoojaksi, roskakuskiksi tai työttömäksi!" Tämä oli yleinen reaktio (nykyään ammatillisella koulutuksella varmaan työllistyy paremmin kuin monella muulla.) Yritin selittää, ettei se lukio mitenkään automaattisesti takaa työpaikkaa, mutta keskustelu päättyi yleiseen naureskeluun. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että luokaltamme yli puolet päätyi kaupunkimme ns. eliittilukioon (ja minä perässä).

Ei siinä, lukio oli minulle ehdottomasti oikea valinta. Viihdyin Lyseossa todella hyvin. Mutta ei mennyt kauaa kun oltiin taas valinnan edessä. Yhden kurssin jälkeen päätin vaihtaa lyhyeen matematiikkaan. "Joo ihan kiva, mutta muista sitten, että työnantajat katsovat ensimmäisenä onko sulla ollut pitkä matikka vai palikka-matikka. Eihän kukaan palkkaa ihmistä joka ei osaa laskea." Tällä kertaa valitsin ns. väärin (tosin valinta oli itselleni ainoa oikea. Minusta ei ole pyörittelemään yhtälöitä). Kyllä siitä sai toisinaan kuullakin, mutta samapa tuo. Sitä paitsi kummasti ne lyhyen matikan kurssitkin alkoivat täyttyä, mitä pidemmälle lukio eteni.

Uusi valintatilanne kuitenkin häämötti jo uhkaavasti. Lukio-leikin jälkeen pitäisi oikeasti päättää mitä haluaa isona tehdä. Ammattikorkeakouluhan ei (todellisuudessa) ollut edes vaihtoehto näillä käytävillä, vaikka opo sitä yrittikin puolustaa. Yliopistoon siis. Kysehän on vain siitä, mitkä pääsykoekirjat ostetaan ja mennäänkö valmennuskurssille vai ei. Niin paitsi humanistiset alat on tietenkin poissuljettuja sillä; "Sieltä valmistuu vaan työttömiä."

Löysin tietojenkäsittelytieteet abi-päiviltä ja innostuin kun huomasin, että tämäntyyppistä alaa voi lukea ilman matematiikkaakin (Mitä?!? Eihän ilman pitkää matematiikkaa pitänyt päästä edes yliopistoon!). Opiskelua oli jatkunut noin viikon kun törmäsin lukiotuttuun, joka oli päässyt opiskelemaan taloustieteelliseen. Iloisen ivallisesti hän tokaisi minulle: "Ai sä oot Tollilla! Voi sua, ehkä mä voin joskus ottaa sut säälistä mulle töihin kun olen rikas yritysjohtaja." Niinpä niin... Suuntautumisvaihtoehtokin on aivan väärä. Eihän digitaalisella medialla mitään tee. Pitää valita koodaus tai vähintään ohjelmistoliiketoiminta, eikä mitään tuollaista hömppää. "Eihän niille ole edes töitä!"

Tässä sitä kuitenkin ollaan, toistaiseksi hengissä kaikista valinnoista huolimatta. Ehdin jo miettiä olisiko maailma jotenkin järkiintynyt, kun kukaan ei ole (vielä) sanonut minulle siitä, miten teen graduni vain yliopistolle, enkä jollekin yritykselle joka maksaisi siitä ja sen jälkeen tarjoaisi vakipaikan ja työsuhdeauton. Mutta taisin nuolaista liian aikaisin. Pari päivää sitten minulle alleviivattiin aika selkeään sävyyn miten olen (jälleen) heittämässä elämäni hukkaan koska... KIRJOITAN GRADUNI SUOMEKSI! Herranen aika! Teen Suomessa tutkimusta suomalaisista blogeista ja kirjoitan sen suomeksi! Soittakaa ambulanssi! Sain kuulla eräältä yritysmaailman edustajalta, kuinka gradunsa suomeksi kirjoittavat ovat "näin rumasti sanottuna luusereita." Tähän perään minulta tivattiin miten aion selittää asian, kun minulta joskus työhaastattelussa kysytään, miksi en kirjoittanut englanniksi. Yritin siinä vikistä vastaan, ettei gradu tai ainakaan sen kieli ole mielestäni se ratkaiseva tekijä tulevassa työllistymisessäni (pitäisi varmaan alkaa jo suosiolla puhua tulevasta työttömyydestäni), jonka jälkeen minua informoitiin siitä, kuinka "tuo gradu on sinun koko tähänastinen elämäsi!" Eikä minulla ole kuulemma mitään näyttöä yhtään mistään, jos se on kirjoitettu suomeksi (ja btw ulkomaille on sitten ihan turha hakea töihin). Kielitaitoani en voi perustella esimerkiksi sillä, että olen viettänyt yhden kesän työskennellen USA:ssa ja matkustanut muutenkin runsaasti. Tai että graduni koko lähdemateriaali koostuu englanninkielisistä tieteellisistä teksteistä. Ei, kaikki on yhtä tyhjän kanssa jos kirjoitan suomeksi. Työttömyys here I come!

Anteeksi nyt vaan, mutta haistakaa kaikki *! Teillä on oikeus mielipiteeseenne ja minulla on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näen. Onkohan lama jättänyt vähän liiankin syviä jälkiä ihmisiin, vai mitä tämä jatkuvalla työttömyydellä uhkaileminen on? Joku voisi tehdä tästä kysymyksestä gradun (englanniksi).

Nyt palaan takaisin (suomenkielisen) gradututkimukseni pariin, joka toivottavasti antaa valmiuksia, kun suunnittelen tulevaisuuttani kortistossa ;)