Edelleen tuntuu ettei ole oikein mistä kirjoittaa. Tietysti voisin nillittää erilaisten netissä tehtävien työhakemusten huonoista käyttöliittymistä, mutta olen jo tuskaillut niiden kanssa niin paljon, että tilanteeseen on vaan sopeutunut. Ne on v-mäisiä täyttää ja aikaa menee helposti monta tuntia, mutta minkäs teet. Huomenna on taas työhakemustenkirjoittelu-päivä, tänään olen taas työstänyt gradua.
Niin se gradu... Kasassa on joku 20 sivua, ja alkaa tosiaan tuntua siltä, että tässä joutuu oikeasti jarruttelemaan ja tiivistämään aika paljon. Niinhän ne kaikki on sanoneet alusta asti, mutta silti jotenkin on vaan ajatellut, että kauhea kun pitää kirjoittaa niin paljon. Oikeastaan pitää siis kirjoittaa paljon vähemmän :)
Nyt tuntuu että haluaa vaan äkkiä valmistua, niin voi niihin hakemuksiinkin lykätä, että VALMIS MAISTERI eikä lähes valmis tai pian valmistuva! Niin kerta!
Minä olen kyllä vähän huono bloggaaja kun en edes juuri koskaan linkkaa vaikka surffailen lähes päivittäin ties missä. Olen kyllä monesti harkinnut meemiinkin osallistumista, mutta sekin on jäänyt. Aion kyllä edelleen tehdä sen piakkoin. Mutta kun nyt on vähän tämmöinen tylsä hetki, niin laitetaan linkki jo klassikoksi muodostuneeseen "Äm Irk" -videoon jos joku ei jostain syystä ole sitä nähnyt. Katsoin sen tänään pitkästä aikaa ja kyllä se edelleen nauratti :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuo gradun sivumäärän hämmästyttävä kasvaminen on sama ilmiö kuin luennon pituuden kasvaminen. Jos luulee, ettei juttua kerry vaikkapa tunniksi ja varautuu sen vuoksi venyttämään puhettaan, huomaa olevansa alkusanoissa kun pitää jo lopettaa.
Tuo on muuten ihan totta! Silloin kun aihe on kiinnostava ja semmoinen mistä tietää paljon, niin voisi puhua vaikka kuinka paljon.
Minulla on taipumus alkaa papattaa kauhealla vahdilla kun pidän esitelmää. Tajusin sen vasta kun jouduttiin äidikielen kurssilla katsomaan omat esitykset videolta.
Eli nykyään pitää tehdä vieläkin suppeampia esitelmiä, kun pitää puhua hitaammin :)
Lähetä kommentti