Huom. Tämä postaus on kirjoitettu heinäkuussa, mutta Blogger-ongelmien takia en ole saanut julkaistua sitä aiemmin.
Noniin, täältä se nyt tulee. Viimeinen (kilometrin mittainen) blogipäivitys. Kollektiivinen kiitos kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Ei oikein itsekään meinaa uskoa, että on todella valmistunut, eikä syksyllä menekään kouluun. Samalla vielä kollektiivinen tsempitys kaikille vielä graduaan väsääville, jotka tänne eksyvät. You can do it!
Oma gradu on nyt kansissa ja pölyttymässä jonkun kirjaston hyllyssä. Arvosanaksi tuli Magna mihin olin tosi tyytyväinen. Graduohjaaja pisti alkukesästä viestiä että mun gradu on herättänyt positiivista huomiota ja että hän haluaisi kirjoittaa sen pohjalta artikkelin ja julkaista sen. Siihen tulis sitten molempien nimet. Ensimmäinen julkaisu, tutkijan ura odottaa! No ei sentäs, mutta onhan tuo kiva juttu. Kesäkuun alussa pidin valmistujaisjuhlat. Oli mukavat pippalot ja ilmakin suosi niin saatiin olla ulkona.
Aiemmin keväällä olin aika salamyhkäinen koko työnhakuprosessista, mutta nyt voin kertoa vähän tarkemmin miten tuon kesätyön sain. Eli aloitin jo vuoden alussa kaikenlaisten hakemusten lähettelyn. Ensin tietysti avoimia isoihin firmoihin (lukeeko niitä joku?) ja sitten yliopiston Pesti-päiviltä löytyneisiin firmoihin ja sitten netissä ilmoittaneisiin ym. Hyvä tapa kaivaa lisää potentiaalisia työnantajia, oli katsoa kaupungin www-sivuilta oman alan yrityksiä ja niiden rekrysivuja. Monesti siellä haettiin jotain, jota ei kuitenkaan oltu ilmoitettu muualle.
Aluksi tuntui että mitään ei tapahdu, mutta kun hakemukset hetken aikaa muhivat (joihinkin soittelin perään, toisiin en ehtinyt), niin alkoi haastattelupyyntöjäkin tipahdella. Ensimmäisen haastattelun sain maaliskuun lopulla (Firma A). Sinne soitin pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen. Itse haastattelussa en ollut ihan parhaimmillani. Jännitin tietysti kauheasti ja annoin itsestäni ehkä hieman hyperaktiivisen kuvan. Haastatteluun kuului myös 2 tuntia kestävä kirjallinen testi, jonka jälkeen olin ihan puhki. Ainoa asia mikä tästä keikasta jäi kaivelemaan oli kuitenkin se, että vaikka paikasta luvattiin ilmoittaa muutaman päivän kuluessa, ei mitään koskaan enää kuulunut. Ensin ajattelin soittaa takaisin, mutta parin viikon päästä olin jo varma ettei minua oltu valittu. Koska aloin saada lisää haastattelupyyntöjä päätin unohtaa ensimmäisen paikan ja olla vähemmän hermostunut seuraavissa haastatteluissa.
Tosiaan, huhtikuussa sain jopa kolme haastattelupyyntöä samalle viikolle, joista kaksi osui vieläpä samalle päivälle. Sain onneksi sovittua ajat niin, että ehdin siirtyä paikasta toiseen ja napata burgerin niiden välissä :) Kaksi näistä haastatteluista tuli ihan puhtaasti vastaamalla netissä olevaan ilmoitukseen (toinen oli firman omalla sivulla (Firma B) ja toinen yleisellä työnhakusivustolla (Firma C). Kolmanteen pääsin kun kyseisestä firmasta oleva vieraileva luennoitsija mainitsi tarvitsevansa kesäharjoittelijaa (Firma D). Menin heti luennon jälkeen kärkkymään eteen, että olisin ensimmäinen joka paikasta kyselisi ja sain yhteystiedot, johon lähettää hakemus suoraan (tähänkin firmaan olin jo aiemmin laittanut avoimen hakemuksen).
Tällä kertaa kaikki haastattelut menivät todella hyvin. Tunnelma oli rentoa ja sellainen tietty yhteys löytyi haastattelijoiden kanssa. Firmat B ja C kuitenkin valitsivat kokeneemman hakijan. Ei siinä mitään. Tiesin etten olisi pystynyt enää hoitamaan haastattelua paremmin, joten minun pitäisi vain löytää rako, jossa joku haluaisi kouluttaa minut tuleviin tehtäviini.
Sitten soitettiin Firmasta D. En saanut paikkaa mitä hain, mutta haastattelija oli pitänyt minusta siinä määrin, että oli onnistunut kiristämään ylemmiltä tahoilta hieman extrabudjettia, jolla palkata minut kahdeksi kuukaudeksi. Firmassa D vietin sitten touko- ja kesäkuun enkä joutunut pettymään. Työ oli ehdottomasti hauskin kesätyö missä olen ollut. Tiimi oli kiva, sain tehdä todella monipuolisesti erilaisia vastuullisiakin hommia. Matkusteluakin tuli jonkin verran ympäri Suomea. Lisäksi osuin just siihen saumaan missä järjestetään kaikki bileet ;) Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.
Mutta suurin uutinen on vasta tulossa. Hyvin pian oli selvää, etten voisi jatkaa nykyisissä hommissani kesäkuun jälkeen. Pomo kyllä tykkäsi minusta ja pomon pomokin, mutta jossain ylempänä istuu tyyppi tiukasti rekrykirstun päällä. Oli pakko jatkaa hakemista. Töissä ollessani olin katsellut sisäisiä työpaikkailmoituksia ja erästä mielenkiintoista paikkaa. Kävin haastattelussa ja vietin päivän psykologisissa testeissä.
Samoihin aikoihin mulle soitettiin toisesta isosta firmasta (Firma E). Olin jättänyt joskus tammikuussa avoimen hakemuksen (lukeeko niitä joku?). Ne pyysi haastatteluun ja menin. Itse
haastis meni hyvin mutta homma kuulosti sen verran haastavalta, että ajattelin niiden ihan varmasti löytävän jonkun pätevämmänkin.
Parin viikon päästä sieltä kuitenkin soitettiin ja pyydettiin uuteen haastatteluun jo samana päivänä. Kävin. Sain paremman kuvan tehtävästä (samaa aihepiiriä kuin Firmasta D hakemani paikka, mutta enemmän tekemistä ja vastuuta, vähemmän pelkkää napin painamista) ja innostuin uudestaan. Lupasivat soitella.
Seuraavana päivänä firmasta D soitettiin ja mulle tarjottiin 10kk pestiä! Mahtavaa! Just sitä alaa mihin oon toivonut työllistyväni. Sanoin kuitenkin että odotan myös vastausta toisesta paikasta ja pyysin harkinta-aikaa. Antoivat päivän. Soitin Firmaan E ja kysyin tilannetta. Tyyppi sanoi suunnilleen: "Hyvä kun soitit, tulin just palaverista missä asiasta päätettiin." Sitten se tarjosi mulle vakituista paikkaa! Siis häh?! Pyysin niiltäkin aikaa harkita ja menin ihan sekavana kotiin. Mietin illan ja tein päätöksen. Aloitan elokuun alussa Firmassa E työssä, joka ainakin kuvauksen perusteella kuulostaa unelmatyöltäni.
Molemmat hommat oli hyviä, niin kuin firmatkin. Paha valinta. Firmaan D olin just asettumassa, mutta tiimi ja osasto ois vaihtuneet kuitenkin eli kaikki olisi muuttunut. Ja vakituinen on aina vakituinen. Lopullisen päätöksen tein fiilispohjalta. Firma E:ssä natsasi jotenkin tosi hyvin niiden haastattelijoiden kanssa ja soittaessa vielä tuli semmoinen tunne että ne haluaa just minut. Ne sanoi, että vaikka kokemus ei ole vielä ihan tehtävän tasalla niin asenne ja kiinnostus tekivät vaikutuksen. Näillä siis mennään. Kaippa ne tietää mitä ne haluaa :)
Bonuksena saan pitää heinäkuun lomaa sopimusten välissä :D
All in all asiat on tosi hyvin just nyt. Olen käyttänyt heinäkuun kaikenlaiseen lekotteluun ja reilun viikon päästä alkaa uudet hommat. Vähitelleen alkaa jännitys lisääntyä ja tiedän että siellä on tulossa paljon uusia asioita, luultavasti nopealla aikataululla. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita haluan oppia ja joiden parissa haluan tehdä töitä. Asioita, joiden parissa ei kuulemma työllisty, minulle toisinaan sanottiin. Tässä kohtaa voin sanoa "Hah!" ja viitata aikaisempaan kirjoitukseeni "Neuvot ja niiden antajat".
Voisin myös jatkaa sen verran tuosta englanninkielentaidosta ja sen todistamisesta, että yhdessäkään haastattelussa ei kysytty millä kielellä graduni on kirjoitettu. Kaikissa kysyttiin millainen englanninkielentaito minulla on ja tyydyttiin vastaukseen "todella hyvä" sen enempiä todisteita kyselemättä. Ainoastaan Firman D testeissä arvioitiin jonkin verran myös englannin puhumista, josta sain parhaan mahdollisen arvosanan. Muutenkin sain kesätyön aikana paljon kiitosta kielitaidosta ja hyvästä ääntämisestä. Tässä ei nyt ollut tarkoitus alkaa itseään kehuskelemaan, vaan lähinnä kannustaa ihmisiä gradun teossa (ja elämässä yleensäkin) tekemään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kirjoittakaa vaikka Swahiliksi jos niikseen tulee (se vasta näyttäisikin hyvältä CV:ssä!), mutta älkää tehkö sitä siksi, että joku muu uhkailee työttömyydellä tai yrittää kiillottaa omaa kilpeään.
Luulen, että tämä blogi on nyt tullut tiensä päähän. Sen oli tarkoitus seurata graduni etenemistä ja se projekti on nyt paketissa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä uuden blogin aloittamisesta, mutta ainakaan viime aikoina ei ole ollut kauheaa kirjoitusvimmaa (kuten olette huomanneet). Katsotaan jos myöhemmin tulee. Saatan silloin jatkaa samalla nimimerkillä tai sitten en.
Kiitos kaikille lukijoille matkani jakamisesta. Liltie on kuoriutunut opiskelijasta työssäkäyväksi, rohkenenko sanoa, aikuiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
ONNEA Kaisa!
T: äiti
Lähetä kommentti