Linkeistä

Aloin vastata Mari Koolle mutta päädyinkin sitten tekemään kokonaan uuden postauksen.

Toinen asia mistä on kans tullut aiemmasta poikkeavaa tutkimusdataa on blogien keskinäinen linkittyminen. Sekin on harvinaisempaa mitä on luultu. En minäkään täällä mainosta missä muissa blogeissa käyn (ehkä pitäisi?). Osasyy siihen on, että en halua että joku luulee, että luen hänen blogiaan vaan tutkimusmielessä. Voin sanoa, että yhtäkään tutkimukseen arvotuista blogeista en ole jäänyt seuraamaan. Kokeilkaapa itse ottaa satunnainen blogi -napilla 20 blogia ja katsokaa kuinka moni on oikeasti teidän mielestä kiinnostava ;)

Nyt minä rönsyilen... Siis linkeistä... Mun tutkimuksen blogeissa oli keskimäärin 11 linkkiä postausten yhteydessä. Siis koko blogin olemassaolon ajalta. Minusta se on aika vähän ottaen huomioon A) Kuinka paljon blogien verkostautumisesta on puhuttu B) Ne jotka linkittivät, linkittivät useita kertoja samaan blogiin C) Suurin osa linkeistä tuli yleensä meemeistä.

Sitten päästäänkin puhumaan eliitistä ;) Monet blogeihin liittyvistä oletuksista tulevat kyllä esiin ns. A-listalaisten kohdalla, mutta eivät pädekään vähemmän luettuun enemmistöön. Tästä voisin kirjoittaa joskus toisella kerralla enemmän.

Keskustelua

Gradu nilkuttaa eteenpäin. Ainoa asia mikä vähän hermostuttaa on se suurten johtopäätösten vetäminen. Tutkimuksen varsinainen tulos. Monta pientä juttua on, mutta se keskeinen asia...

Yksi asia mikä on tullut tutkimuksessa vastaan on keskustelu ja sen yleisyys. Minä väitän että vaikka blogit olisivatkin mahdollisesti ihan hyvä keskusteluareena, niiden välinen keskustelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Väitän vieläpä että suurin osa bloggaajista ei edes halua keskustelua. Kommentteja kyllä, mutta ei keskustelua.

Keskustelua haittaa myös kirjoittajan ja lukijan rooliero. Kirjoittaja voi aina lopettaa häntä ärsyttävän keskustelun, vetoamalla siihen että blogi on hänen. Toki kommentoija voi omassa blogissaan jauhaa asiasta vielä miten paljon tahtoo, mutta silloin se ei taas ole keskustelua, jos vastapuoli ei sitä lue.

Muutama lähde ja omat tutkimustulokset osoittaa, että blogeja lukee yleensä samanhenkiset ihmiset. Kommentit on myös pääosin positiivisia. En minä sano että tuo olisi jotenkin huono asia. Totean vain että blogit eivät ehkä olekaan niin mieltä avartava väline, kuin mitä hehkutetaan. Se voisi olla, mutta käyttäjäthän sen päättää ja ihmiset ei yleensä tykkää vastakkaisista mielipiteistä. Esim. yhdessä lähteessä todettiin että USA:ssa Irakin sodan kannattajat lukee toisten kannattajien blogeja ja vastustajat toisten vastustajien.

Toisaalta välillä tuntuu, että keskustelu on muutenkin turhaa, sillä ainakin netissä se menee yleensä vaan inttämiseksi oli foorumi mikä tahansa. Pilvenpolttajat polttaa ja vastustajat vastustaa ja kumpikin lätkii kehiin tutkimustuloksia todistaakseen olevansa oikeassa. Sama homma varmaan noissa sotablogeissa.

Enkä minä ole itse yhtään sen parempi. Jos joku tulee tänne sanomaan, että minun gradu kuulostaa ihan tyhmältä, niin en minä ala sen kanssa väittelemään. Minä luotan graduohjaajaani ja hänen muutosehdotuksiinsa. Muut voivat kehua, tai olla hiljaa ;)

Aika hiljaista täällä on ollut muutenkin viime aikoina. Pitäisiköhän tuosta päätellä jotain...

Kuulumisia vain

Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Taisin vähän aliarvioida tuon ajan mikä hampaanpoistosta toipumiseen meni. Joskus torstaina sain ensimmäisen kerran vähän hommiakin tehtyä. Ekat päivät vaan särki ja oli kauhea nälkä koko ajan kun ei voinu syödä mitään kunnollista, niin ei kauheesti voinu keskittyä mihinkään.

Tämä viikko puolestaan oli muuten vaan syvältä, niin en jaksanut alkaa tänne kirjoittelemaan mitään valitusvirsiä. Nyt tuntuu taas paremmalta. Kaveri raahas eilen baariinkin ja ihan kivaa oli. Tosin puoli kahden aikaan jo lähdettiin (nykyään itselle aika normiaika, mutta monille todella aikainen).

Gradua on kirjoitettuna n. 30 sivua.

Pikkuhiljaa on pitänyt alkaa noita omia tuloksiakin purkamaan gradu.doc -tiedostoon. Välillä ei vaan oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Mutta parhaani mukaan olen yrittänyt lajitella ja taulukoida kaikkea dataa, mitä olen saanut irrotettua.

Jaa pitäisikö kertoa jotain itse tutkimusaineistosta? Kahdestakymmenestä satunnaisotannalla valitusta tutkittavasta blogista 14 oli päiväkirjablogeja, 3 käsityöblogeja (jotka voidaan laskea päiväkirjoiksi, mutta on eritelty tässä tutkimuksessa tämän tyyppisten blogien poikkeuksellisen vahvan aseman vuoksi), 2 poliittisia blogeja (ei poliitikkojen blogeja, vaan sellaisia joissa ajettiin jotain asiaa) ja 1 filtteriblogi (missä vain listattiin suosituksia muille).

Tuo edellinen nyt ei vielä kerro yhtään mitään, mutta ajattelin kuitenkin jakaa vähän sitä mitä teen. Ehkä myöhemmin kirjoittelen jostain oikeista löydöksistäkin.

Nyt alkaa American Idol. Myönnän katsovani aina kaikkea hömppää :)

Sama Liltie, miinus kaksi hammasta

Se on tehty! Kävin hammasKIRURGILLA ja oikealta puolelta lähti yksi vino viisaudenhammas ja toinen pirulainen joka oli kokonaan ikenen alla.

Riistän nyt kaikkien pelottelijoiden ilon kertomalla, että se ei oikeasti sattunut yhtään. Puudutus nipisti hieman, mutta enemmän hirvitti kun tuli vilkaisseeksi sitä neulaa. "TUONKO ne meinaa mun ikeneen työntää?!?!" Ja kehun nyt samalla vielä, että Oulun YTHS:n hammaskirurgi on aivan ihana mies! Semmoinen hullun leppoisa setä :) Kyseli koko ajan miten menee ja jaksanko vielä jos otetaan toinenkin hammas pois. En oikeasti ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui kun ne oli molemmat revitty (toinen vielä paloiteltiin, mutta sitäkään en olisi tiennyt, ellei porasta olisi lähtenyt niin viiltävä ääni.)

Yksi poistettava on vielä toisella puolella (ei voi halvauttaa koko naamaa kerralla. Tällainen puolikas versiokin näyttää/tuntuu aika huvittavalta) mutta se ei kyllä hermostuta enää ollenkaan.

Pidän tämän päivän aika lepopäivänä ja nappailen kasisatasta buranaa. Jos sitä huomenna sais taas kirjoitettua (gradua siis).

Angstia

Näin ne suhdanteet vaihtelee. Tänään ei luista. Ei sitten niin pätkääkään. Kaikki syntyvä teksti on yhdentekevää ja lähteet lässyttävät itsestäänselvyyksiä.

Työnhaku ahdistaa (joojoo tiedän olevani tosi uniikki). Joka paikassa pitäis osata kaikkea mistä en ole ikinä kuullutkaan. Ja niille on ihan sama että olen ahkera ja halukas oppimaan (blaa blaa) kun ei ole kokemusta jostain XYZ-kielestä.

Ihan sama. Teen gradua lopunelämääni...

PS. Olenko jotenkin kahtiajakautunut persoona, kun eka leperrän jostain vaaleanpunaisista paljettikukista ja seuraaksi haluan ryömiä pimeään koloon kuuntelemaan Marilyn Mansonia tai alkaa terroristiksi? Ei tartte vastata, tiedän jo olevani.