Näin ne suhdanteet vaihtelee. Tänään ei luista. Ei sitten niin pätkääkään. Kaikki syntyvä teksti on yhdentekevää ja lähteet lässyttävät itsestäänselvyyksiä.
Työnhaku ahdistaa (joojoo tiedän olevani tosi uniikki). Joka paikassa pitäis osata kaikkea mistä en ole ikinä kuullutkaan. Ja niille on ihan sama että olen ahkera ja halukas oppimaan (blaa blaa) kun ei ole kokemusta jostain XYZ-kielestä.
Ihan sama. Teen gradua lopunelämääni...
PS. Olenko jotenkin kahtiajakautunut persoona, kun eka leperrän jostain vaaleanpunaisista paljettikukista ja seuraaksi haluan ryömiä pimeään koloon kuuntelemaan Marilyn Mansonia tai alkaa terroristiksi? Ei tartte vastata, tiedän jo olevani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti