Perussettiä

Ah, päivitetäänpä taas vähän kuulumisia.

Graduohjaajalta tuli liuta parannusehdotuksia, mutta mitään perustavanlaatuista vikaa ei onneksi löytynyt. Mailin lopussa hän sanoi vielä "Tykkäsin kovasti!" mikä lämmitti :) Alkuviikko on taas mennyt muissa hommissa, mutta torstai ja perjantai pyhitetään gradulle.

Työnhausta en viitsi taaskaan kirjoittaa, vaikka se mielenpäällä onkin. Pitää vain yrittää pitää positiivinen asenne. Eihän torjutuksi tuleminen ole kenestäkään kivaa, mutta jos hommaan on joku pätevämpi niin sitten on. Ainoa mikä ärsyttää on se, että tuo työpaikan epävarmuus vie ilon valmistumiselta. Pitäisi keskittyä vain viemään se loppuun ja juhlimaan sitä saavutusta. Kyllä se työ sieltä löytyy. Meidän alalla sitä kuitenkin (vielä) on. Helsingissä olisi paljon enemmänkin, mutta en ole valmis muuttamaan, kun mies on vielä opiskelijana täällä. Parin vuoden päästä on eri juttu.

Jaa, näköjään kirjoitin työnhausta kuitenkin.

Viikonloppuna skippasin sittenkin formulamatkan ja lähdin iskän kanssa mökille paistamaan makkaraa. En ole aiemmin ollut yhtään luontoihminen, mutta näköjään "vanhemmiten" tuommoinen rauhallisempikin toiminta alkaa viehättää.

Vaalit meni hyvin. Oma ehdokas ei päässyt (joskin sai ihan kivasti ääniä), mutta tulosiltaa seurattiin silmäkovana (voiko noin sanoa?). Minä innostun omituisimmista asioista :D

Viilausta ja varikkopuhetta

Tänään on taas tullut kirjoitettua, niin kuin... No, en keksi mitään mukanokkelaa vertauskuvaa, mutta kuitenkin. Kasin aikaan aamulla aloittelin ja lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta jatkoin aikalailla kahteen. Senkin jälkeen pyörittelin tekstiä edestakaisin puolisen tuntia, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pää ei vaan toiminu enää. Mutta kaikki palaset alkaa olla aikalailla kohdallaan.

Huomenna viilailen vielä ja sitten lähetän ohjaajalle luettavaksi. Sivuja on 71 + 7 sivua lähteitä (joista muutama tulee poistumaan). Tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto puuttuu vielä ja niihin en koske ennen kuin saan palautetta siitä, kuinka vinksallaan tuo työ nykyisellään on. Vähän pelottaa...

Olen nyt tällä viikolla paahtanut tuon työn kanssa niin hullusti, ettei se oikein enää jäsenny päässä kuin sekavana mössönä. Mitä käsitellään missäkin luvussa? Poistinko sen yhden kappaleen jo? Kirjoitinko siitä asiasta vai ajattelinko vain? Huomisen jälkeen voin pitää tauon analysoinnista ja heittää pallon ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan olen nyt edennyt niin hyvin, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä viikonloppuna appiukkolaan katsomaan Formulakisoja Maxilta. Siinäpä taas lause, jota en ikinä uskonut käyttäväni. En välitä penkkiurheilusta pätkääkää, enkä ollut eläissäni katsonut yhtäkään Formula 1 -kisaa, ennen kuin tapasin tuon nykyisen miekkosen. Hän taas on fanittanut Schumia jostain vuodesta rengas ja kypärä asti, joten pakkohan se oli niitä alkaa katsomaan (ainakin aluksi kun kaikki piti tehdä yhdessä ;) ) Yllättäen se olikin hänen kanssaan ihan kivaa. Sain esittää tyhmiä kysymyksiä ja kuulla hassuja tarinoita lajin alkuajoilta.

No sattuipa niin, että ensimmäisessä katsomassani kisassa nuori lupaus nimeltä Fernando Alonso otti ensimmäisen voittonsa. Päättelin, että kun nyt näitä kisoja pitää vissiin alkaa seurata, niin kivempi on kannattaa jotain kuskia ja jännittää sen puolesta. Alonso oli tulokas vähän niin kuin minäkin, joten valinta tuntui luonnolliselta. Nyt joku siellä jo hädissään huutelee: "Entäs Kimi?!?" Ah, meidän Kimi. Sori, kun en vaan tajua miksi minun pitäisi kannattaa jotain vikisevää dorkaa siksi, että se on sattumalta syntynyt saman maan rajojen sisäpuolella kuin minä. (Montakohan tilaajaa menetän tällä kommentilla?)

Se kausi (2004) meni Schumin hallitessa ja mainostauoilla pussaillessa, mutta seuraavana vuonna tapahtui jotain. Ferrari alkoi yskiä ja yhtäkkiä mies otsikoissa olikin Espanjan señor Alonso. Yhtäkkiä kisojen seuraaminen olikin hauskaa ja jännittävää (joskin voittoputkiin tottunut mies mökötti sunnuntaisin aika paljon). Välillä unohdin ketä Suomessa pitää virallisesti kannattaa ja saatoin laukaista työpaikan kahvipöydässä "Vähän Alonso voitti taas hienosti sunnuntaina." Kaksi maailmanmestaruutta myöhemmin voin sanoa olevani ainakin hitusen
koukussa (ja ylpeillä mahtavalla mestarivainullani ;) ).

Tämä kausi on mielenkiintoinen ja heitetään nyt tämmöinen epävirallinen arvaus, että Massa voittaa mestaruuden. McLaren epäilyttää ja Kimiin en ole oikein koskaan uskonut, sanokaa mitä sanotte. Minulla on myös uusi suosikkikuski, nimittäin Heikki Kovalainen. Olen minä oikeasti sen verran isänmaallinen, että suomalaista on kiva kannattaa. Kimiä vaan ei voi. Heikki taas on mukavan ja fiksun oloinen kaveri. Saas nähdä siis miten käy.

Tämä koko loppupostaus on ihan kuin jonkun toisen näppäimistöltä, sillä minä en todellakaan seuraa urheilua, saati puhu siitä ja jos äiti sattuu lukemaan tämän niin se kyllä putoaa tuolilta. Vähän hävettää, mutta omapa on blogini :)

Hauskaa viikonloppua kaikille (Formuloilla tai ilman!)

Vauhti päällä taas

Viikonloppuna pienimuotoinen hermoromahdus ja tänään uudella innolla eteenpäin. Sivuja alkaa syntyä jo liikaakin (60 ylitetty! Jarrua!!!). Graduohjaajakin lähetti vielä yhden lähteen. Ihan hyvä se oli, tungen johonkin väliin. Tavoitteena olisi nyt saada jopa ehkä tällä viikolla lähetettyä raakaversio ohjaajalle luettavaksi. Hui!

Niin ja jos nyt joku yli satasivuisen gradun kirjoittanut humanisti ihmettelee, miten 60 sivua tarkoittaa melkein valmista, niin kerrottakoon hänelle, että meidän laitoksen graduoppaassa suosituspituus on 50-70 sivua. Tietojenkäsittelijät ei turhia lätise, vaan asiat ilmaistaan kompaktilla taulukolla ;)

Työnhausta ei tartte puhua. Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. Kertokaa tämä myös kaikille tutuilleni. Ei tarvitse kysellä, kyllä minä ilmoitan jos...

Pitäisköhän taas valottaa vähän gradun sisältöä?

Tänään kirjoitin mm. tutkimieni blogien (tai siis niiden pitäjien) kirjoitusaktiivisuudesta. Kolmea blogia (kahdestakymmenestä) on päivitetty keskimäärin noin 30 kertaa kuukaudessa eli käytännössä lähes joka päivä. Ja kuten taisin joskus mainitakin, suurin yhden kuukauden postausmäärä oli 56! Ja ne oli pitkiä kirjoituksia (ja melko raskaslukuisia jos sallitte sanoa). Harvemmin päivitetyt blogit jäivät alle viiden postauksen, eli niihin on kirjoitettu kerran viikossa tai harvemmin. Keskimääräinen päivitystiheys oli 11 viestiä kuukaudessa. Myös yksittäisten blogien kirjoitusaktiivisuudessa oli vaihtelua ja jopa useamman kuukauden taukoja, jonka jälkeen blogin päivittämistä kuitenkin jatkettiin.

Mulla jää kyllä päivitystiheys reilusti alle tuon 11. Tuntuu välillä tämä kirjoittelu vähän tökkivän. Se ei välttämättä ole blogin vika. Kirjoittelin nuorempana paljon ahkerammin päiväkirjojakin, ja nykyään ei huvita nekään. Saa nähdä miten tämän blogin käy valmistumisen jälkeen.

Ai niin, minulta kysyttiin aionko julkaista graduni täällä. Vastaus: En tiedä :) En välttämättä. Kyllä se sieltä yliopistolta löytyy jos jotain oikeasti kiinnostaa...

Saikulla vaihteeksi

Alkuviikosta nappasin flunssan, joten siinä meni taas monta päivää niiskuttaessa ja lepäillessä. Gradua en ole ehtinyt kirjoittaa kuin yhtenä päivänä, kun on pitänyt pysyä akuutimpien koulujuttujen tasalla, silloin kun pää on jotenkin toiminut.

Mutta kyllä tämä taas tästä. Tällä hetkellä on kunnon draivi päällä ja tekisi mieli vaan kirjoittaa gradu äkkiä loppuun, mutta pakko säännöstellä, että saa kans viimeiset kurssit suoritettua.

Annainari79 pohdiskeli kommenteissa kirjoituksen vaikeutta. Minä olen taklannut tuon ongelman silleen, että gradu.doc tiedostoon tulee vain suht valmista tekstiä (ja sitten punaisella omia huomioita kuten "vertaa tätä omiin tuloksiin"). Näin mulla on koko ajan suht hyvä kuva paljonko olen oikeasti kirjoittanut. Sitten jos joku kohta alkaakin tuntua epäolennaiselta, mutta en ole vielä varma sen poistamisesta, merkkaan sen keltaisella. Silloin teksti ei juurikaan enää näy, ja voin tunnustella minkalainen kappale olisi ilman tuota kohtaa ja päättää myöhemmin mitä teen (luultavasti poistan).

Tämä taktiikka ei tosin ehkä toimi sellaisille, joilla on vaikeuksia tuottaa tekstiä. Silloin on ehkä parasta vaan kirjoittaa jotain, kunnes sitä "kunnon kamaa" alkaa tulla. Mutta silloinkin voi kirjoittaa erilliseen tiedostoon ja siirtää vaan ne onnistuneet kappaleet gradu-tiedostoon.

Tsemppiä kollektiivisesti kaikille gradun vääntäjille. Kyllä se sieltä tulee, kun kirjoittaa vaan eikä liikaa mieti :)