Viilausta ja varikkopuhetta

Tänään on taas tullut kirjoitettua, niin kuin... No, en keksi mitään mukanokkelaa vertauskuvaa, mutta kuitenkin. Kasin aikaan aamulla aloittelin ja lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta jatkoin aikalailla kahteen. Senkin jälkeen pyörittelin tekstiä edestakaisin puolisen tuntia, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pää ei vaan toiminu enää. Mutta kaikki palaset alkaa olla aikalailla kohdallaan.

Huomenna viilailen vielä ja sitten lähetän ohjaajalle luettavaksi. Sivuja on 71 + 7 sivua lähteitä (joista muutama tulee poistumaan). Tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto puuttuu vielä ja niihin en koske ennen kuin saan palautetta siitä, kuinka vinksallaan tuo työ nykyisellään on. Vähän pelottaa...

Olen nyt tällä viikolla paahtanut tuon työn kanssa niin hullusti, ettei se oikein enää jäsenny päässä kuin sekavana mössönä. Mitä käsitellään missäkin luvussa? Poistinko sen yhden kappaleen jo? Kirjoitinko siitä asiasta vai ajattelinko vain? Huomisen jälkeen voin pitää tauon analysoinnista ja heittää pallon ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan olen nyt edennyt niin hyvin, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä viikonloppuna appiukkolaan katsomaan Formulakisoja Maxilta. Siinäpä taas lause, jota en ikinä uskonut käyttäväni. En välitä penkkiurheilusta pätkääkää, enkä ollut eläissäni katsonut yhtäkään Formula 1 -kisaa, ennen kuin tapasin tuon nykyisen miekkosen. Hän taas on fanittanut Schumia jostain vuodesta rengas ja kypärä asti, joten pakkohan se oli niitä alkaa katsomaan (ainakin aluksi kun kaikki piti tehdä yhdessä ;) ) Yllättäen se olikin hänen kanssaan ihan kivaa. Sain esittää tyhmiä kysymyksiä ja kuulla hassuja tarinoita lajin alkuajoilta.

No sattuipa niin, että ensimmäisessä katsomassani kisassa nuori lupaus nimeltä Fernando Alonso otti ensimmäisen voittonsa. Päättelin, että kun nyt näitä kisoja pitää vissiin alkaa seurata, niin kivempi on kannattaa jotain kuskia ja jännittää sen puolesta. Alonso oli tulokas vähän niin kuin minäkin, joten valinta tuntui luonnolliselta. Nyt joku siellä jo hädissään huutelee: "Entäs Kimi?!?" Ah, meidän Kimi. Sori, kun en vaan tajua miksi minun pitäisi kannattaa jotain vikisevää dorkaa siksi, että se on sattumalta syntynyt saman maan rajojen sisäpuolella kuin minä. (Montakohan tilaajaa menetän tällä kommentilla?)

Se kausi (2004) meni Schumin hallitessa ja mainostauoilla pussaillessa, mutta seuraavana vuonna tapahtui jotain. Ferrari alkoi yskiä ja yhtäkkiä mies otsikoissa olikin Espanjan señor Alonso. Yhtäkkiä kisojen seuraaminen olikin hauskaa ja jännittävää (joskin voittoputkiin tottunut mies mökötti sunnuntaisin aika paljon). Välillä unohdin ketä Suomessa pitää virallisesti kannattaa ja saatoin laukaista työpaikan kahvipöydässä "Vähän Alonso voitti taas hienosti sunnuntaina." Kaksi maailmanmestaruutta myöhemmin voin sanoa olevani ainakin hitusen
koukussa (ja ylpeillä mahtavalla mestarivainullani ;) ).

Tämä kausi on mielenkiintoinen ja heitetään nyt tämmöinen epävirallinen arvaus, että Massa voittaa mestaruuden. McLaren epäilyttää ja Kimiin en ole oikein koskaan uskonut, sanokaa mitä sanotte. Minulla on myös uusi suosikkikuski, nimittäin Heikki Kovalainen. Olen minä oikeasti sen verran isänmaallinen, että suomalaista on kiva kannattaa. Kimiä vaan ei voi. Heikki taas on mukavan ja fiksun oloinen kaveri. Saas nähdä siis miten käy.

Tämä koko loppupostaus on ihan kuin jonkun toisen näppäimistöltä, sillä minä en todellakaan seuraa urheilua, saati puhu siitä ja jos äiti sattuu lukemaan tämän niin se kyllä putoaa tuolilta. Vähän hävettää, mutta omapa on blogini :)

Hauskaa viikonloppua kaikille (Formuloilla tai ilman!)