Tähän on tultu

Huom. Tämä postaus on kirjoitettu heinäkuussa, mutta Blogger-ongelmien takia en ole saanut julkaistua sitä aiemmin.


Noniin, täältä se nyt tulee. Viimeinen (kilometrin mittainen) blogipäivitys. Kollektiivinen kiitos kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Ei oikein itsekään meinaa uskoa, että on todella valmistunut, eikä syksyllä menekään kouluun. Samalla vielä kollektiivinen tsempitys kaikille vielä graduaan väsääville, jotka tänne eksyvät. You can do it!

Oma gradu on nyt kansissa ja pölyttymässä jonkun kirjaston hyllyssä. Arvosanaksi tuli Magna mihin olin tosi tyytyväinen. Graduohjaaja pisti alkukesästä viestiä että mun gradu on herättänyt positiivista huomiota ja että hän haluaisi kirjoittaa sen pohjalta artikkelin ja julkaista sen. Siihen tulis sitten molempien nimet. Ensimmäinen julkaisu, tutkijan ura odottaa! No ei sentäs, mutta onhan tuo kiva juttu. Kesäkuun alussa pidin valmistujaisjuhlat. Oli mukavat pippalot ja ilmakin suosi niin saatiin olla ulkona.

Aiemmin keväällä olin aika salamyhkäinen koko työnhakuprosessista, mutta nyt voin kertoa vähän tarkemmin miten tuon kesätyön sain. Eli aloitin jo vuoden alussa kaikenlaisten hakemusten lähettelyn. Ensin tietysti avoimia isoihin firmoihin (lukeeko niitä joku?) ja sitten yliopiston Pesti-päiviltä löytyneisiin firmoihin ja sitten netissä ilmoittaneisiin ym. Hyvä tapa kaivaa lisää potentiaalisia työnantajia, oli katsoa kaupungin www-sivuilta oman alan yrityksiä ja niiden rekrysivuja. Monesti siellä haettiin jotain, jota ei kuitenkaan oltu ilmoitettu muualle.

Aluksi tuntui että mitään ei tapahdu, mutta kun hakemukset hetken aikaa muhivat (joihinkin soittelin perään, toisiin en ehtinyt), niin alkoi haastattelupyyntöjäkin tipahdella. Ensimmäisen haastattelun sain maaliskuun lopulla (Firma A). Sinne soitin pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen. Itse haastattelussa en ollut ihan parhaimmillani. Jännitin tietysti kauheasti ja annoin itsestäni ehkä hieman hyperaktiivisen kuvan. Haastatteluun kuului myös 2 tuntia kestävä kirjallinen testi, jonka jälkeen olin ihan puhki. Ainoa asia mikä tästä keikasta jäi kaivelemaan oli kuitenkin se, että vaikka paikasta luvattiin ilmoittaa muutaman päivän kuluessa, ei mitään koskaan enää kuulunut. Ensin ajattelin soittaa takaisin, mutta parin viikon päästä olin jo varma ettei minua oltu valittu. Koska aloin saada lisää haastattelupyyntöjä päätin unohtaa ensimmäisen paikan ja olla vähemmän hermostunut seuraavissa haastatteluissa.

Tosiaan, huhtikuussa sain jopa kolme haastattelupyyntöä samalle viikolle, joista kaksi osui vieläpä samalle päivälle. Sain onneksi sovittua ajat niin, että ehdin siirtyä paikasta toiseen ja napata burgerin niiden välissä :) Kaksi näistä haastatteluista tuli ihan puhtaasti vastaamalla netissä olevaan ilmoitukseen (toinen oli firman omalla sivulla (Firma B) ja toinen yleisellä työnhakusivustolla (Firma C). Kolmanteen pääsin kun kyseisestä firmasta oleva vieraileva luennoitsija mainitsi tarvitsevansa kesäharjoittelijaa (Firma D). Menin heti luennon jälkeen kärkkymään eteen, että olisin ensimmäinen joka paikasta kyselisi ja sain yhteystiedot, johon lähettää hakemus suoraan (tähänkin firmaan olin jo aiemmin laittanut avoimen hakemuksen).

Tällä kertaa kaikki haastattelut menivät todella hyvin. Tunnelma oli rentoa ja sellainen tietty yhteys löytyi haastattelijoiden kanssa. Firmat B ja C kuitenkin valitsivat kokeneemman hakijan. Ei siinä mitään. Tiesin etten olisi pystynyt enää hoitamaan haastattelua paremmin, joten minun pitäisi vain löytää rako, jossa joku haluaisi kouluttaa minut tuleviin tehtäviini.

Sitten soitettiin Firmasta D. En saanut paikkaa mitä hain, mutta haastattelija oli pitänyt minusta siinä määrin, että oli onnistunut kiristämään ylemmiltä tahoilta hieman extrabudjettia, jolla palkata minut kahdeksi kuukaudeksi. Firmassa D vietin sitten touko- ja kesäkuun enkä joutunut pettymään. Työ oli ehdottomasti hauskin kesätyö missä olen ollut. Tiimi oli kiva, sain tehdä todella monipuolisesti erilaisia vastuullisiakin hommia. Matkusteluakin tuli jonkin verran ympäri Suomea. Lisäksi osuin just siihen saumaan missä järjestetään kaikki bileet ;) Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Mutta suurin uutinen on vasta tulossa. Hyvin pian oli selvää, etten voisi jatkaa nykyisissä hommissani kesäkuun jälkeen. Pomo kyllä tykkäsi minusta ja pomon pomokin, mutta jossain ylempänä istuu tyyppi tiukasti rekrykirstun päällä. Oli pakko jatkaa hakemista. Töissä ollessani olin katsellut sisäisiä työpaikkailmoituksia ja erästä mielenkiintoista paikkaa. Kävin haastattelussa ja vietin päivän psykologisissa testeissä.

Samoihin aikoihin mulle soitettiin toisesta isosta firmasta (Firma E). Olin jättänyt joskus tammikuussa avoimen hakemuksen (lukeeko niitä joku?). Ne pyysi haastatteluun ja menin. Itse
haastis meni hyvin mutta homma kuulosti sen verran haastavalta, että ajattelin niiden ihan varmasti löytävän jonkun pätevämmänkin.

Parin viikon päästä sieltä kuitenkin soitettiin ja pyydettiin uuteen haastatteluun jo samana päivänä. Kävin. Sain paremman kuvan tehtävästä (samaa aihepiiriä kuin Firmasta D hakemani paikka, mutta enemmän tekemistä ja vastuuta, vähemmän pelkkää napin painamista) ja innostuin uudestaan. Lupasivat soitella.

Seuraavana päivänä firmasta D soitettiin ja mulle tarjottiin 10kk pestiä! Mahtavaa! Just sitä alaa mihin oon toivonut työllistyväni. Sanoin kuitenkin että odotan myös vastausta toisesta paikasta ja pyysin harkinta-aikaa. Antoivat päivän. Soitin Firmaan E ja kysyin tilannetta. Tyyppi sanoi suunnilleen: "Hyvä kun soitit, tulin just palaverista missä asiasta päätettiin." Sitten se tarjosi mulle vakituista paikkaa! Siis häh?! Pyysin niiltäkin aikaa harkita ja menin ihan sekavana kotiin. Mietin illan ja tein päätöksen. Aloitan elokuun alussa Firmassa E työssä, joka ainakin kuvauksen perusteella kuulostaa unelmatyöltäni.

Molemmat hommat oli hyviä, niin kuin firmatkin. Paha valinta. Firmaan D olin just asettumassa, mutta tiimi ja osasto ois vaihtuneet kuitenkin eli kaikki olisi muuttunut. Ja vakituinen on aina vakituinen. Lopullisen päätöksen tein fiilispohjalta. Firma E:ssä natsasi jotenkin tosi hyvin niiden haastattelijoiden kanssa ja soittaessa vielä tuli semmoinen tunne että ne haluaa just minut. Ne sanoi, että vaikka kokemus ei ole vielä ihan tehtävän tasalla niin asenne ja kiinnostus tekivät vaikutuksen. Näillä siis mennään. Kaippa ne tietää mitä ne haluaa :)

Bonuksena saan pitää heinäkuun lomaa sopimusten välissä :D

All in all asiat on tosi hyvin just nyt. Olen käyttänyt heinäkuun kaikenlaiseen lekotteluun ja reilun viikon päästä alkaa uudet hommat. Vähitelleen alkaa jännitys lisääntyä ja tiedän että siellä on tulossa paljon uusia asioita, luultavasti nopealla aikataululla. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita haluan oppia ja joiden parissa haluan tehdä töitä. Asioita, joiden parissa ei kuulemma työllisty, minulle toisinaan sanottiin. Tässä kohtaa voin sanoa "Hah!" ja viitata aikaisempaan kirjoitukseeni "Neuvot ja niiden antajat".

Voisin myös jatkaa sen verran tuosta englanninkielentaidosta ja sen todistamisesta, että yhdessäkään haastattelussa ei kysytty millä kielellä graduni on kirjoitettu. Kaikissa kysyttiin millainen englanninkielentaito minulla on ja tyydyttiin vastaukseen "todella hyvä" sen enempiä todisteita kyselemättä. Ainoastaan Firman D testeissä arvioitiin jonkin verran myös englannin puhumista, josta sain parhaan mahdollisen arvosanan. Muutenkin sain kesätyön aikana paljon kiitosta kielitaidosta ja hyvästä ääntämisestä. Tässä ei nyt ollut tarkoitus alkaa itseään kehuskelemaan, vaan lähinnä kannustaa ihmisiä gradun teossa (ja elämässä yleensäkin) tekemään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kirjoittakaa vaikka Swahiliksi jos niikseen tulee (se vasta näyttäisikin hyvältä CV:ssä!), mutta älkää tehkö sitä siksi, että joku muu uhkailee työttömyydellä tai yrittää kiillottaa omaa kilpeään.

Luulen, että tämä blogi on nyt tullut tiensä päähän. Sen oli tarkoitus seurata graduni etenemistä ja se projekti on nyt paketissa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä uuden blogin aloittamisesta, mutta ainakaan viime aikoina ei ole ollut kauheaa kirjoitusvimmaa (kuten olette huomanneet). Katsotaan jos myöhemmin tulee. Saatan silloin jatkaa samalla nimimerkillä tai sitten en.

Kiitos kaikille lukijoille matkani jakamisesta. Liltie on kuoriutunut opiskelijasta työssäkäyväksi, rohkenenko sanoa, aikuiseksi.

Tänään...

Olen valmis Filosofian Maisteri.







PS. Pidempi kertomus viime aikojen huimista tapahtumista tulossa lähiaikoina. Hold on!

Yeehaa!

Nyt on pakko vähän hehkuttaa!

Kävin tänään uudella työpaikalla allekirjoittamassa papereita ja sain kuulla vähän tarkemmin mitä hommia tulen tekemään. Kuulostaa ihan huippukiinnostavalta työltä! Torstaina pääsen hyppäämään puikkoihin ja en malta odottaa!

Nyt pitäisi vain sen verran rauhoittua, että pyhittäis nämä pari viimeistä päivää gradun korjaamiseen, niin se ois sitten siinä. Mutta nyt käyn kyllä liian ylikierroksilla kyetäkseni analyyttiseen ajatteluun. Aivot huutaa vaan "Yeehaa!" :D

Lisäystä edelliseen

Tuo edellinen on oikeasti kirjoitettu jo keskiviikkona. En vain ole saanut sitä julkaistua kun Firefox on mennyt rymisten nuri aina kun olen Bloggerin etusivulle asti päässyt. Piti nyt heti äkkiä julkaista se kun kerta pääsin kirjautumaan. Kuvitelkaa siis päiväys edelliselle keskiviikolle :)

Graduseminaari meni ihan kivasti. Opponenttiproffa tykkäs tuloksista, mutta sanoi niiden olevan hautautuneen, vaikka ne ansaitsis tulla paremmin esille. Koitan lisätä jonkun yhteenvetokappaleen analyysiin. Ens viikon alussa teen niitä parannuksia ja torstaina (toivottavasti) aloitan työt. Riippuu vähän ison lafkan byrokratiasta.

Nyt kun pitkästä aikaa tienaa edes vähän rahaakin, niin vaatekaapin päivitys ois aika jees. Silloin kun oli vaatemyyjänä, niin tilanne oli enemmän kuin hyvä. Henkilökunta sai alennusta ja lisäksi viallisia tuotteita pilkkahintaan. Niitä kannoin kotiin ja korjailin neulan ja langan kanssa. Siitä on jo kuitenkin lähemmäs kaksi vuotta. Tänä aikana tilanne on ollut aikalailla stabiilli. Niillä on menty mitä on ja päivityksiä on tullut vain satunnaisesti alennusmyyntien aikaan. Tarkoituksena on tehdä kunnon inventaario ja katsoa mikä on yleensä enää käyttökelpoista ja mikä ei. Liian helposti ostaa vaan kaikkia kivoja toppeja, muttei sitten mitään käytännöllisempää. Eilen annoin pihille perusluonteelleni hieman periksi ja ostin työpaikan kunniaksi laukun. Lisäksi tilasin netistä yhden kirjan (oli yli kympin halvempi kuin kaupassa, hmm.) Farkutkin löysin pari viikkoa sitten (alesta tietenkin ;) mutta ne odottavat vielä lyhentämistään.

Mitä minä oikein höpötän? Ei tämä ole mikään muotiblogi (Thank God! Don't even get me started on that...)

Oikeasti rahaa huomattavasti tärkeämpää on päästä kiinni työelämänsyrjään ja polkaista urakehitys käyntiin. Kyllä siitä palkasta ehtii sitten neuvotella, kun saa ensin teroitettua hieman kynsiään ;)

Toivottavasti Blogger päästäis mut ensi viikolla kertomaan kuulumisia työrintamalta. Itseni tuntien ehdin muutaman päivän aikana loihtia melkoisen jännärin päälle ja sitä olisi kiva päästä purkamaan muutenkin kuin kiukuttelemalla miehelle ;)

Nyt saa kysyä!

Niin.

*kröhöm*

Nythän on niin, että minä sain töitä! :D Tutut saa kysellä livenä tarkemmin. Muille tyydyn kertomaan, että paikka irtosi isosta firmasta ja työtehtävä sellaiselta alueelta, josta olen todella kiinnostunut. Tosin kyseessä on "vain" kahden kuukauden harjoittelijapaikka, mutta toiveissa on saada jalkaa sen verran oven väliin, että jatkoakin voisi ilmaantua. Ja jos ei, niin ainakin tuo näyttää hyvältä CV:ssä, työkokemuksesta nyt puhumattakaan. Hommat alkaa heti ens viikolla! Hui!

Tänään oli viimeisen ryhmätyön esittely. Huomenna esittelen Gradun tutkielmaseminaarissa. Valmistuminen on ihan kulman takana. Vielä pitäisi jaksaa selvittää miten se ihan käytännössä tapahtuu. Mitä lappuja täytän ja minne ne toimitan.

Opiskelijaelämä alkaa olla ohi ja "oikea" elämä alkaa. Kenraaliharjoitus on takana ja yleisö istuu jo pimeässä teatterissa. Vain esirippu odottaa aukeamistaan.

Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsin kirjautumaan Bloggeriin. Koko viikon selain on systemaattisesti kaatunut aina kun olen avannut Bloggerin etusivun. Mun piti nimittäin kirjoittaa jo maanantaina, että nyt on kypsyysnäyte hoidettu. Kysymyksenä oli pohtia mitkä seikat ovat vaikuttaneet blogien suosion räjähdysmäiseen kasvuun. Valitsin kolme kohtaa joita lyhyesti pohdin (konsepti on aika rajallinen).

Ensinnäkin helppous. Kaikki osaa ja ilmaiseksi saa harrastaa. Tosin siinä on haittapuolena lyhyt elinkaariennuste, kun kokeilunhalu ei kannakaan ensimmäistä postausta pidemmälle.

Toiseksi mainitsin mediajulkisuuden, josta syntyy myönteinen kehä. Blogit kasvattaa suosiota -> blogit saa huomiota massamediassa -> blogit kasvattavat suosiota entisestään.

Kolmanneksi puhui yleisestä muutoksesta länsimaisessa kulttuurissa. Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa. Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet. Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan OK.

Kirjoittaessa tuli mieleen joskus Hesarissa esitetty tutkimus, jonka mukaan suurin osa nuorista haluaa julkkiksiksi. Individualistisessa ympäristössä kasvaneet nuoret myös uskovat olevansa niin kiinnostavia, että jos saisivat vaikka oman tv-sarjan, niin ihmiset kyllä katsoisivat sitä. Aika hämmentävää. Yksikin siinä jutussa haastateltu poika mietti julkisuuden mahdollisia haittapuolia, mutta ei keksinyt mikään mikä voisi olla taviselämää pahempaa. Hän sanoi, että enemmän pelottaa se, ettei kukaan tunne häntä. Minä taidan olla todella out. Kyllähän satunnainen huomio on joskus ihan kivaa, mutta en todellakaan haluasi, että minua kytättäisiin kamerakännykän kanssa aina kun käyn pubissa tai vien roskat.

Kiitos muuten yhteisesti kaikille kommentoijille ja samalla tsemppiä kaikille, joilla gradu on vielä työn alla. Kyllä se sieltä valmistuu kunhan vaan saa aiheen valittua ;) (Tämä suunnattu erityisesti kaverilleni, joka juuri huomautti valinneensa aihetta vuoden)

Sitten kun aihe on edes joten kuten rajattu alkaa kauhea arkistojen kaivelu ja lähteiden luku. Tähän menee aikaa ja se on joskus tylsää. Mutta uskokaa kun sanon, että hyvin tehty pohjatyö on enemmän kuin sata jänistä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kirjoittaa. Empiirinen osuus meni mulla aika helposti kun sen sai tehdä kotoa ja netissä. Sekin kannattaa kuitenkin suunnitella huolella. Laittakaa joku aikaraja sille milloin alatte kirjoittaa ja sitten vaan näpyttelette ankarasti. Ihan sama mistä kohtaa aloitatte, kunhan jotain keksitte. Jos mahdollista, niin tehkää kirjoitustyö aika tiiviisti, sillä jos edellisestä kerrasta on viikkokin, niin alkaa olla aika hukassa siitä, mitä tuli viimeksi tehtyä. Mulla oli se etu, etten ollut gradua tehdessä töissä ja kurssejakin oli vain pari yhtä aikaa, joten sain keskittyä aika täysillä tähän. Sivut tulee kuitenkin yllättävän nopeasti kun pääsette alkuun ja kohta niitä onkin jo liikaa :P

Ai niin, multa leikattiin taas yksi hammas eilen. Kun viime kerrasta toipuminen oli yhtä tuskaa, olin varustautunut ja pelännyt tätä päivää. Yllättäen kaikki onkin mennyt kymmenen kertaa helpommin. Ei ole tarvinnut kipuilla käytännössä ollenkaan (800 Buranaa toki syön ettei tarttiskaan) eikä naama ole ainakaan vielä turvonnut. Puhekin kuulostaa ihan normaalilta.

Hauskaa ja sateista vappua niille jotka sitä jaksavat vielä viettää! (Ja niille jotka ei tiedä, yliopistovappu on tänä vuonna ainakin Oulussa päivän pidempi eli peräti 5 päivää. Ei ole helppoa ei. Mutta niin kuin todettiin joskus itse tuolla sateessa kärvistellessä: "Jos se ois helppoa niin kaikkihan sitä tekis." :D)

Uutisia ja ei-vielä-uutisia

Kylläpäs on edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. On minulla siihen kyllä ihan hyvä syy. Tai no, hyvä ja hyvä mutta syy kumminkin.

Työnhaku nimittäin käy kuumana ja täyttää ajatukseni. Kuitenkin se on asia, josta en halua täällä kirjoittaa, koska monet tuttuni ja perheenjäseneni lukevat ainakin silloin tällöin tätä blogia. Koko työnhakuprosessi on sen verran stressaava, etten halua levitellä kauhean laajalle sitä minne kaikkialle olen hakenut ja olenko käynyt haastatteluissa ym. Haluan ilmoittaa sitten kun napsahtaa, mutta en yhtään ennen. Siihen asti vaikenen haun kohteena olevista firmoista ja mahdollisista haastattelukutsuista. Niistä tietävät vain avomieheni ja yksi ystäväni.

Mutta yksi toinen asia sen sijaan on jo viikon verran odottanut pääsyään julkisuuteen. Nimittäin... GRADUNI ON ESITTELYKUNNOSSA! Toisin sanoen se on VALMIS! Aivan yllättäen. Minä luulin vielä hinkkaavani sitä pitkäänkin, mutta ohjaajalta tuli erään version jälkeen maili, että nyt se on esittelykunnossa. Herranen aika! Siinäkö se oli?!? Kypsyysnäytteen käyn tekemässä parin viikon päästä ja seminaari on toukokuun alussa. Seminaarin jälkeen varmaan pitää tehdä vielä parannuksia, mutta se on sitten vain hienosäätöä. En minä ehtinyt kyllä kauheasti edes ahdistua. Silloin kun ahdisti muuten niin ahdisti gradukin, mutta ei se mitenkään erityisesti sitä ahdistusta ollut luomassa. Oikeastaan "iso-G" on ollut helpoin osa koko yliopisto-opintoja.

Ja tänään oli viimeinen luentokin! Ei enää yhtään luentoa tämän tutkinnon puitteissa. Yksi ryhmätyö pitää vielä saada valmiiksi ja esittää se toukokuun alussa. Lisäksi pitää palauttaa yksi luentopäiväkirja joka on jo valmis. Siinä kaikki! Minä ihan OIKEASTI valmistun! Minun pitää alkaa maksamaan junalipuistani täyttä hintaa (mutta vasta syksyllä ;) ja alkaa elää niin kuin kunnon aikuisen kuuluu. Pitää lopettaa Hesarin opiskelijatilaus (no ei sentään, siirrän sen avomiehen nimiin ja maksan niin kuin ennenkin :D).

Ehkä minä olen nuori ja naivi, mutta minä myös todella odotan sitä että voin alkaa käydä oikeasti töissä. Minä en enää myy rouville vaatteita tai kituuta jollain stipendirahalla harjoittelupaikassa. Minulla on tutkinto! Tähän saakka kaikki mitä koulussa on opetettu, on käytännön töissä ollut paljon mielekkäämpää/hauskempaa, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa alaan liittyvää. Haluan pois tästä olotilasta, missä osaan kaikkea vähän, mutten kuitenkaan kauheasti mitään. Naurakaa vaan sitten kun parin vuoden päästä valitan ylitöitä ja dead-lineja, mutta minä haluan päästä luomaan uraa. :D

Toistaiseksi jaksan myös uskoa löytäväni oman alan töitä Oulusta. En ole valmis muuttamaan ainakaan niin kauan kuin tuo toinen puolisko vielä opiskelee täällä. Taas minä kirjoitan työnhausta vaikka alussa sanoin, etten halua siitä kirjoittaa... Se nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä se päällimmäinen asia mielessä.

Yritän taas jatkossa kirjoitella vähän useammin, kun tuota asiaa kuitenkin tuntuu riittävän. Graduun liittyen sitä ei ehkä niinkään paljon enää tule, kun se nyt möllöttää vaan tuossa koneella ja odottaa julkistamistaan, mutta lupaan ainakin kertoa heti jos työsektorilla onnistaa. Koska olen luonteeltani tällainen stressihiiri, niin tiedän täsmälleen sillä hetkellä työnhakustressin vaihtuvan työnsaantipaniikkiin, jossa mietin tulevia työtehtäviä ja niistä suoriutumista. Ei siis mitään uutta odotettavissa :)

Perussettiä

Ah, päivitetäänpä taas vähän kuulumisia.

Graduohjaajalta tuli liuta parannusehdotuksia, mutta mitään perustavanlaatuista vikaa ei onneksi löytynyt. Mailin lopussa hän sanoi vielä "Tykkäsin kovasti!" mikä lämmitti :) Alkuviikko on taas mennyt muissa hommissa, mutta torstai ja perjantai pyhitetään gradulle.

Työnhausta en viitsi taaskaan kirjoittaa, vaikka se mielenpäällä onkin. Pitää vain yrittää pitää positiivinen asenne. Eihän torjutuksi tuleminen ole kenestäkään kivaa, mutta jos hommaan on joku pätevämpi niin sitten on. Ainoa mikä ärsyttää on se, että tuo työpaikan epävarmuus vie ilon valmistumiselta. Pitäisi keskittyä vain viemään se loppuun ja juhlimaan sitä saavutusta. Kyllä se työ sieltä löytyy. Meidän alalla sitä kuitenkin (vielä) on. Helsingissä olisi paljon enemmänkin, mutta en ole valmis muuttamaan, kun mies on vielä opiskelijana täällä. Parin vuoden päästä on eri juttu.

Jaa, näköjään kirjoitin työnhausta kuitenkin.

Viikonloppuna skippasin sittenkin formulamatkan ja lähdin iskän kanssa mökille paistamaan makkaraa. En ole aiemmin ollut yhtään luontoihminen, mutta näköjään "vanhemmiten" tuommoinen rauhallisempikin toiminta alkaa viehättää.

Vaalit meni hyvin. Oma ehdokas ei päässyt (joskin sai ihan kivasti ääniä), mutta tulosiltaa seurattiin silmäkovana (voiko noin sanoa?). Minä innostun omituisimmista asioista :D