Uutisia ja ei-vielä-uutisia

Kylläpäs on edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. On minulla siihen kyllä ihan hyvä syy. Tai no, hyvä ja hyvä mutta syy kumminkin.

Työnhaku nimittäin käy kuumana ja täyttää ajatukseni. Kuitenkin se on asia, josta en halua täällä kirjoittaa, koska monet tuttuni ja perheenjäseneni lukevat ainakin silloin tällöin tätä blogia. Koko työnhakuprosessi on sen verran stressaava, etten halua levitellä kauhean laajalle sitä minne kaikkialle olen hakenut ja olenko käynyt haastatteluissa ym. Haluan ilmoittaa sitten kun napsahtaa, mutta en yhtään ennen. Siihen asti vaikenen haun kohteena olevista firmoista ja mahdollisista haastattelukutsuista. Niistä tietävät vain avomieheni ja yksi ystäväni.

Mutta yksi toinen asia sen sijaan on jo viikon verran odottanut pääsyään julkisuuteen. Nimittäin... GRADUNI ON ESITTELYKUNNOSSA! Toisin sanoen se on VALMIS! Aivan yllättäen. Minä luulin vielä hinkkaavani sitä pitkäänkin, mutta ohjaajalta tuli erään version jälkeen maili, että nyt se on esittelykunnossa. Herranen aika! Siinäkö se oli?!? Kypsyysnäytteen käyn tekemässä parin viikon päästä ja seminaari on toukokuun alussa. Seminaarin jälkeen varmaan pitää tehdä vielä parannuksia, mutta se on sitten vain hienosäätöä. En minä ehtinyt kyllä kauheasti edes ahdistua. Silloin kun ahdisti muuten niin ahdisti gradukin, mutta ei se mitenkään erityisesti sitä ahdistusta ollut luomassa. Oikeastaan "iso-G" on ollut helpoin osa koko yliopisto-opintoja.

Ja tänään oli viimeinen luentokin! Ei enää yhtään luentoa tämän tutkinnon puitteissa. Yksi ryhmätyö pitää vielä saada valmiiksi ja esittää se toukokuun alussa. Lisäksi pitää palauttaa yksi luentopäiväkirja joka on jo valmis. Siinä kaikki! Minä ihan OIKEASTI valmistun! Minun pitää alkaa maksamaan junalipuistani täyttä hintaa (mutta vasta syksyllä ;) ja alkaa elää niin kuin kunnon aikuisen kuuluu. Pitää lopettaa Hesarin opiskelijatilaus (no ei sentään, siirrän sen avomiehen nimiin ja maksan niin kuin ennenkin :D).

Ehkä minä olen nuori ja naivi, mutta minä myös todella odotan sitä että voin alkaa käydä oikeasti töissä. Minä en enää myy rouville vaatteita tai kituuta jollain stipendirahalla harjoittelupaikassa. Minulla on tutkinto! Tähän saakka kaikki mitä koulussa on opetettu, on käytännön töissä ollut paljon mielekkäämpää/hauskempaa, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa alaan liittyvää. Haluan pois tästä olotilasta, missä osaan kaikkea vähän, mutten kuitenkaan kauheasti mitään. Naurakaa vaan sitten kun parin vuoden päästä valitan ylitöitä ja dead-lineja, mutta minä haluan päästä luomaan uraa. :D

Toistaiseksi jaksan myös uskoa löytäväni oman alan töitä Oulusta. En ole valmis muuttamaan ainakaan niin kauan kuin tuo toinen puolisko vielä opiskelee täällä. Taas minä kirjoitan työnhausta vaikka alussa sanoin, etten halua siitä kirjoittaa... Se nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä se päällimmäinen asia mielessä.

Yritän taas jatkossa kirjoitella vähän useammin, kun tuota asiaa kuitenkin tuntuu riittävän. Graduun liittyen sitä ei ehkä niinkään paljon enää tule, kun se nyt möllöttää vaan tuossa koneella ja odottaa julkistamistaan, mutta lupaan ainakin kertoa heti jos työsektorilla onnistaa. Koska olen luonteeltani tällainen stressihiiri, niin tiedän täsmälleen sillä hetkellä työnhakustressin vaihtuvan työnsaantipaniikkiin, jossa mietin tulevia työtehtäviä ja niistä suoriutumista. Ei siis mitään uutta odotettavissa :)