Pientä levottomuutta on ilmassa. Vähitellen alan taas päästä käsiksi hommiin, mutta jostain syystä se tuntuu vaikealta. Poukkoilen vähän asiasta toiseen enkä oikein osaa keskittyä.
Eilinen palautekeskustelu meni ihan kivasti. Ei me sentään mitään positiivista kuultu taaskaan (voileipä-malli ihmiset!), muuta kuin "On tämä jo parempi kuin viimeksi, mutta..." Äänensävy ei kuitenkaan ollut niin tyly kuin edellisellä kerralla. Pahin tylyttäjä oli tosin (onneksi) poissa ja hyvä niin. Opettajille pitäisi myös välillä muistuttaa siitä, kuinka monta opintoviikkoa/pistettä kurssista saa. Ihan oikeasti, ei kahden opintoviikon takia kannata venyä ihan äärettömiin, kun on tähdellisempiäkin kursseja, niin kuin nyt vaikka tämä gradu. Ja minun organisoitavaksi ne parannukset jää kuitenkin. Onneksi koko roska esitetään muutaman viikon päästä ja pääsen vihdoin tuosta ryhmästä eroon.
Mutta gradu oi gradu. Miksi sen suunnitelman tekeminen on niin vaikeaa? Ehkä minua pelottaa sen esittäminen. Sitten se on julkista ja kaikki saa vapaasti lytätä aihetta ja tutkimusmenetelmää ja lähteitä. Telkkarin katsominenkin tuntui eilen tuskaiselta, kun siellä puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Aina kun joku sanoi jotain, ajattelin: "Kuinkahan monesta lähteestä se on tarkistanut tuon asian? Pitäisikö minun tarkistaa ennen kuin uskon?" Voihan tiede ja kyseenalaistaminen!
Minulla on tällä hetkellä n. 40 lähdettä. Tuntuu koko ajan että lisää pitäisi haalia. Lisää perusteluja, lisää viitekehystä, lisää tietoa, lisää tutkijoita, lisää, lisää, lisää, lisää, lisää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti