Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tarkkaan ihmiset miettivät mitä bloggaavat? Onko ajatuksena: "Ensi kerralla kirjoitan aiheesta x" vai "Mistähän sitä nyt kertoisi... Ai niin, tänään tapahtui jotain hauskaa!"
Itsellä tuntuu joskus olevan vaikeuksia kirjoittaa. Toisin sanoen tuntuu, ettei ole mitään kirjoittamisen arvoista sanottavaa. Sitten kun jotain keksii ja pääsee vauhtiin, alkaa tajunta syöttämään kaikkea muutakin asiaa. Joskus lisään ne postiin, joskus ajattelen kirjoittavani siitä ensi kerralla ja sitten unohdan yleensä koko jutun. Tulee mietittyä myös sitä, kuinka paljon aiheen vierestä haluaa kirjoittaa. Siis esimerkiksi kun minulla nyt aiheena on gradu (ja blogit), niin kuinka paljon kirjoitan tuosta etelänmatkastani? Tutkimukset tuntuvat kyllä tukevan havaintoa, että suurin osa bloggaajista kirjoittaa myös varsinaisen aiheensa vierestä. Ja itsehän sen rajauksen tekee. Ehkä minua edelleen vähän ujostuttaa kirjoittaa. Ajattelen ehkä liikaa lukijoita. Pelkään, että jos kirjoitan jotain tylsää, niin sitten kukaan ei jaksa enää lukea, enkä kirjoita ollenkaan, milloin ainakaan kukaan ei lue. Hankalaa :) Pitäisi vaan relata. Minun bloginihan tämä on.
Ai niin, Johanna kyseli tuolla aiemmissa kommenteissa vinkkejä blogitutkimuksen ja kasvatustieteiden yhdistämiseen. Muistan törmänneeni ainakin muutamaan artikkeliin, jotka käsittelivät blogien käyttämistä opetustarkoituksessa. Voisiko tuosta aiheesta saada irti jotain? En nyt tietenkään muista kenen tutkimuksia ne oli, oon lukenu jo niin paljon juttuja...
Huomenna odottaa taas paluu arkeen ja tutkimuksen pariin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Itse kirjoittelen yksinkertaisesti tapahtuneista asioista tai sen hetkisistä mietteistä. Muuten en juurikaan suunnittele aihetta.
En ajattele lukijoita muuten kuin ihmisinä, joita saattaa kiinnostaa ajatusvirtani - jos miehellä voi olla ajatuksia ;) - kuitenkaan kertomatta yleensä nimellä, kenestä kirjoittelen. Ajattelen pääosin itseäni ja pään ympärillä kiristyvän vanteen löysentämistä.
Mulle lokkaaminen on jonkinlaista terapiaa, jonka avulla tunnen voivani paremmin. Parisuhteessa totuin juttelemaan ja keskustelemaan päivittäin mutta eron jälkeen tunsin oloni ahdistuneeksi. Osa tuntemistani ihmisistä pitää lokkaamista ja webbisivujen pitämistä tavattoman avoimena, mutta suurin osa heistä ei ymmärrä, että siinä on pieni osa itsestäni. En välitä heidän fiiliksistä. Omat fiilikset ovat tärkeämpiä. Ihan sama olenko tylsä vai en. Jos jonkun mielestä olen tylsä, ei tarvitse tulla uudelleen lueskelemaan kirjoituksiani. ;)
Lähetä kommentti