keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Iiik!!!

Minulla on lukijoita!!! Ja blogilistan mukaan jopa neljä tilaajaa! Suorastaan kiljahdin kun näin nuo iloiset lukemat. Piti oikein ottaa screenshot todisteeksi. Älytöntä. Miksi tunnen tällaista riemua siitä, että jotakuta tuntematonta ihmistä kiinnostaa minun gradujaaritteluni. Tai ehkä juuri siksi. Jotain kiinnostaa minun tutkimukseni/ajatukseni/kirjoitustyylini. Jos blogini nimi olisi "Opiskelijatytön seksifantasiat" niin sehän olisi ihan toinen juttu, mutta että gradu.

Yksi osa tutkimuksestani liittyy siihen, miten lukijat vaikuttajat bloggaajaan, vai vaikuttavatko ollenkaan. Näköjään vaikuttavat ja paljon! Olenhan minä tästä lukenut, mutta heti kun näin todisteita siitä, että tätä lukee joku muukin kuin äiti (joka ei luultavasti osaa edes tulla tänne blogilistan kautta, eikä siksi tule lasketuksi muutenkaan), tunsin pakottavaa tarvetta, suorastaan velvollisuutta, kirjoitaa. En ajatellut tunteen olevan näin voimakas. En halua pettää lukijoitani ja menettää saavutettuja tilaajia (Nyt tietysti kaikki tilaajat rientävät perumaan tilauksensa vain aiheuttaakseen minulle päänvaivaa. Muistakaa kuitenkin että tilaajaedut ovat aina paremmat kuin irtonumeron ostajan ;) )

Mahtavaa! Graduahdistus tällä hetkellä: 0 (nolla).

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni vuorovaikutus ja kommentit ovat bloggaamisen suola. Tuntuu mukavalta, kun näkee, että blogiin on jätetty uusi kommentti ja että jotain ihan oikeasti kiinnostaa kirjoitukseni niin paljon, että tilaa blogini blogilistan kautta. Ensimmäiset kuukaudet blogissani oli hiljaista kuin haudassa kommenttien osalta, mutta vähitellen olen saanut ihania vakilukijoita, joista on tullut ystäviä, joiden omat kuulumiset käyn lukemassa heidän blogeistaan.

Tervetuloa sinulle blogimaailmaan :). Tänne kun astuu niin paluuta ei ole :).

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon ensimmäisille tilauksille!

Muista yksi asia: älä tuijota blogilistan tilaajien määriä liian paljoa, äläkä ainakaan välitä, jos ne miinustuvat aina välillä. Ihmiset napsivat blogeja tilaukseen, seuraavat hetken, sitten vaihtavat, koska ei ole aikaa seurata kaikkia. Lukijoita tulee ja menee.

Toisten blogeissa kommentoimassa käyminen tosiaan kannattaa. Kommentin saaminen ilahduttaa kokeneempaakin bloggaajaa. (PS. jätän tähän kommenttiin paluulinkin toiseen, työblogiini, jossa kirjoitin blogistasi tänään. Olen itse iloisesti kahden aktiiviblogin koukussa...)

Juho kirjoitti...

jhuuu.. Tervetuloa bloggaamisen maailmaan.

Lukijoista iloitseminen on tärkeä osa blogia, muttei se ainoa ole. Toki lukijat myös vaikuttavat siihen mitä kirjotat... Itse kirjotin eilen eka kertaa englanniksi, kun paikalliset bloggaajat (potentiaaliset lukijat) sitä niin kovasti vaativat. Vaan miten käykään.. Eipä ole kukaan edes vielä uskaltanut kommentoida.

Saa nähä kauanko pidän yllä kahta kieltä...

Anonyymi kirjoitti...

Ootko ajatellut tehdä kvalitatiivistä vai kvantitatiivista blogia? Jos kvantitatiivista, tutkitko pelkästään blogeja vai myös niiden tekijöitä?

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa blogien ihmemaahan minunkin puolestani! Itse aloitin bloggauksen jatkona hankalasti päivitettävälle nettipäiväkirjalle.

Kuvittelin kirjoittavani kerran viikossa/kuukaudessa, mutta nyt olen totaalisesti koukussa ja blogi päivittyy monta kertaa päivässä...

Simonen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että lukijat ovat tärkeitä. Voihan sitä itselleenkin kirjoittaa, mutta on kauhean kiva kun laskurin lukema kasvaa ja tilauksia tulee ja ennen kaikkea niitä kommentteja. Yritän mahdollisuuksien mukaan vastata kommentointeihin, ja niin syntyy melkein kahvipöytäkeskusteluun verrattavaa rupattelua.

Uskallan myös jo sanoa että olen saanut tietyistä ahkerista kommentoijista suorastaan ystäviä, joiden kanssa "kyläillään" toistemme "huoneissa". Tosin välillä tunne harhauttaakin, kun rupeaa kuvittelemaan että kirjoittaa vain itselleen ja muutamalle muulle ja totuus onkin toinen. Minä kirjoitan omalla nimelläni, niin etten voi ihan kaikkea toitottaa postauksissa...

Enpä kuitenkaan ihan helposti blogistani luopuisi!