Mietin pitkään kirjoittaisinko etunimelläni vai nimimerkillä. Viime hetkellä päädyin nimimerkkiin. En oikeastaan itsekään tiedä miksi. Luultavasti ne jotka minut tuntevat, tunnistavat minut joka tapauksessa. Ei tietojenkäsittelyä sitä paitsi niin moni tyttö opiskele muutenkaan. Kyllä minut pystyy helposti jäljittämään kun tietää kaupungin, opiskelupaikan ja graduaiheen. Mutta kuitenkin omalla nimellä kirjoittaminen arvelutti. Ehkä olen kuitenkin mieluummin ylivarovainen kuin aliarvioin juttujeni julkisuuden.
Yllättäen tämä on myös yksi tutkimistani asioista. Kirjoittavatko ihmiset koko nimellä, etunimellä vai nimimerkillä ja miksi? Toiset ovat kuten minä, nimimerkistä huolimatta jäljitettävissä, toiset taas välttävät kaikkea mikä saattaisi johtaa tunnistamiseen. Sitten on tietysti ne jotka julkaisevat reippaasti koko nimensä ja lahjoittavat vielä perhekuvat kaupanpäälle.
Yhdessä lähdeartikkelissa bloggaajia oli pyydetty osallistumaan tutkimukseen ja osa oli kieltäytynyt koska he "eivät halunneet, että joku tutkii ja analysoi heidän henkilökohtaisia ajatuksiaan." Tämä oli mielestäni hämmästyttävä kommentti. Onko ihmisillä jonkinlainen harhakuva blogien julkisuudesta? Siinä vaiheessa kun kirjoittaa julkisesti internetissä, on todellakin ihan kaikkien analysoitavissa. Tutkijan kannalta on toisaalta herkullista lukea blogeja tutkimusmielessä, koska lukemisesta ei halutessaan tarvitse jättää mitään jälkiä. Graduni tulee luultavasti sisältämään lähemmän case-tutkimuksen muutamasta valikoidusta blogista. Lopullisia päätöksiä en ole tehnyt, mutta en myöskään ole ollenkaan varma haluanko julkaista tarkempaan syyniin joutuneiden blogien nimiä. Ehkä pelkään samanlaista säikähdysreaktiota tai yleistä lynkkausta.
Nimimerkkini keksin muuten eräästä Final Fantasy-pelistä, jossa Liltiet ovat pieni, mutta äksy heimo. Määritelmät jotka ainakin poikaystäväni mielestä sopivat minuun paremmin kuin hyvin ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Varo vaan, ettei käy niin kuin minulle: aloitin ihan viattomasti nimimerkillä, mutta kuinkas kävikään: nyttemmin nimimerkki on lähinnä ehostus, sillä Marinadi-blogista johtavat linkin niihin blogeihin (juu, kolmen blogin koukussa), joissa on nimi ja naamakin. Tähän johtaneista syistä on taustoitusta jatko-opiskelublogissani.
Heh Marinadi, tämä vaarahan on tietysti olemassa :) Kiitos muuten mielenkiintoisesta taustoituslinkistä. Tulen varmaan lähiaikoina käsittelemään muutenkin blogien elinkaarta.
Mäkin aloitin nimimerkillä, mutta vaihdoin oikeastaan lähes heti omaan nimeeni. Oman nimen käytössä on tietenkin etunsa ja haittansa. Tykkään ajatuksesta, että jonkun vanhan tutun on helppo löytää minut (edes sähköisesti).
Toisaalta, en voi kirjoittaa valitustarinoita esim. toisista ihmisistä, kuten Rosetta Stone, vaikka välillä tekisi mieli.
Siirtyminen täydelliseen avoimuuteen tapahtui vähitellen. Vaikka olin kertonut nimeni, mietin pitkään kuvani julkaisemista ja niin edelleen.
Nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että täysi avoimuus lopulta on yksityisyydensuojan kannalta parempi kuin "jäljitettävyys". Kun kertoo reilusti kuka on, niin ei ketään kiinnosta saada sinusta lisätietoa. Sitä kun on lopunperin vain tylsästi tavallinen ihminen. Lisäksi kukaan ei voi kiristää bloggaajaa henkilöllisyyden paljastamisella tai juoruta sitä eteenpäin, jos sen julkaisee.
Toki se oma nimi sitten tarkoittaa, ettei ihan kaikkea viitsi kirjoittaa. Viime juttuni Radio Jannen radiotoimittajasta esim. menee jo lähelle sitä rajaa, miten omalla nimellä voi ihmisistä tai edes asioista valittaa. Nimettömänähän kaikkia voi haukkua ihan reilusti...
Minä kirjoitan nimimerkillä, koska en halunnut antaa oikeaa nimeäni. Kuitenkin nimimerkki koostuu nimikirjaimistani, joten oikeannimeni kekkaaminen ei liene mahdotonta.
Kuvankin laitoin vaikka sitä alussa epäröin. Perusteena kuvalle on, että lukijan on helpompi samaistua kun näkee myös naaman.
Mielenkiintoinen blogi Sinulla muuten! Varmasti poikkean toistekkin!
Höh - äiti lukee kuin lukeekin blogiasi... :-) Tsemppiä matkaan!
O'ou - minähän osasin laittaa tänne kommentin - se tuli ikäänkuin vahingossa. Jee! Terkuin Äippä
Lähetä kommentti