Tuon edellisen postin alkuosan olin kirjoittanut jo aiemmin, kun tämä mainittu väliarviointi tapahtui. Päätin kuitenkin jättää sen julkaisematta. Aamupäivällä alkoi taas keittää kun projektiryhmä perui ja teki sittenkin mieli vaahdota ja jatkoin kirjoitusta. Nyt hetkeä myöhemmin mietin taas oliko reaktioni ylimitoitettu.
On paljon helpompaa meuhkata jostain asiasta suullisesti. Silloin vastaanottaja yleensä tajuaa (ainakin jos on tuttu) mikä osa tilityksestä on vain esimerkiksi stressiä ja väsymystä. Kirjoitettu teksti on kuitenkin vahvempaa. Eräs televisio-ohjelmien tekstittäjäkin sanoi, ettei käännä läheskään kaikkia kirosanoja, sillä ne voimistuvat entisestään kirjoitetussa muodossa.
Aloittelevan bloggaajan voi olla vaarallista avautua. Lukijat eivät tunne uutta kirjoittajaa juuri ollenkaan ja muodostavat mielipiteensä niiden tekstien perusteella mitä saatavissa on. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon bloggaajat sensuroivat omia kirjoituksiaan, ei yksityisyyden takia, vaan siksi etteivät halua antaa itsestään huonoa kuvaa. Toisaalta ehkä lukijoita kiinnostaa lukea ihmisten pimeistä puolista. Ehkä meuhkaamisella saa jopa lisää lukijoita. Katsotaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Nyt sulla on ainakin 14 tilaajaa... Liityin mukaan joukkoon, kun bloggaaminen on mulle suht uus juttu. Parin kaverin blogeja lueskelin ja kesällä autoretken yhteydessä kirjoittelin tuntemuksiani läppärille. Sen jälkeen väsäsin blogin, kun en jaksanut aina tehdä sivupäivityksiä käsin.
Sun blogiin törmäsin ihan sattumalta ja ihan mielenkiinnosta seurailen valmistumista miettien, milloin tulee ahdistus. ;)
Yön yli nukkuminen voi olla viisasta, jos on kovin tuohtunut blogimerkintää kirjoittaessaan. Tunteet ovat kiinnostavia tietyssä viitekehyksessä, viileät analyyttiset havainnot toisessa. minkä tien valitset, riippuu, millaisia lukijoita blogillesi tavoittelet.
Pätee myös työelämän ihmissuhteissa. On niitä, jotka vain kaipaavat kaikupohjaa kohkaamiselle ja nauttivat marttyyrin roolista, ja sitten niitä, jotka pitävät puolensa muuten vaan.
Onko tehtävä pakko tehdä ryhmätyönä vai voitko ilmoittaa tekeväsi sooloprojektin?
Kiitos kommenteistasi!
Mielestäni kirjoitat blogiisi loistavia juttuja, mutta loistava olet itsekkin! ;)
Jos tuommoinen "sarjakuvatyyli" nappaa, niin teen mielelläni niitä lisää.
Miten olisi kahvit nyt viikonloppuna?
Monksu: Tervetuloa mukaan!
Tuija: Ryhmä on sama kuin tuota kurssia edeltäneessä projektissa johon tämä työ liittyy, eli siitä ei pääse mihinkään. Onneksi tässä ollaan jo loppusuoralla. Tuntui jo sen edellisen kurssin aikana, ettei hommat aina etenkään tiettyjen ihmisten kohdalla etene lainkaan, jos ei anneta täsmällisiä tehtäviä ja aikataulua, eikä aina silloinkaan. En minä mitenkään erityisesti nauti tästä "nalkuttajan" roolista :)
RHN: Soitellaan tuosta viikonlopusta. Vois onnistuakin! :D
Lähetä kommentti