Tähän on tultu

Huom. Tämä postaus on kirjoitettu heinäkuussa, mutta Blogger-ongelmien takia en ole saanut julkaistua sitä aiemmin.


Noniin, täältä se nyt tulee. Viimeinen (kilometrin mittainen) blogipäivitys. Kollektiivinen kiitos kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Ei oikein itsekään meinaa uskoa, että on todella valmistunut, eikä syksyllä menekään kouluun. Samalla vielä kollektiivinen tsempitys kaikille vielä graduaan väsääville, jotka tänne eksyvät. You can do it!

Oma gradu on nyt kansissa ja pölyttymässä jonkun kirjaston hyllyssä. Arvosanaksi tuli Magna mihin olin tosi tyytyväinen. Graduohjaaja pisti alkukesästä viestiä että mun gradu on herättänyt positiivista huomiota ja että hän haluaisi kirjoittaa sen pohjalta artikkelin ja julkaista sen. Siihen tulis sitten molempien nimet. Ensimmäinen julkaisu, tutkijan ura odottaa! No ei sentäs, mutta onhan tuo kiva juttu. Kesäkuun alussa pidin valmistujaisjuhlat. Oli mukavat pippalot ja ilmakin suosi niin saatiin olla ulkona.

Aiemmin keväällä olin aika salamyhkäinen koko työnhakuprosessista, mutta nyt voin kertoa vähän tarkemmin miten tuon kesätyön sain. Eli aloitin jo vuoden alussa kaikenlaisten hakemusten lähettelyn. Ensin tietysti avoimia isoihin firmoihin (lukeeko niitä joku?) ja sitten yliopiston Pesti-päiviltä löytyneisiin firmoihin ja sitten netissä ilmoittaneisiin ym. Hyvä tapa kaivaa lisää potentiaalisia työnantajia, oli katsoa kaupungin www-sivuilta oman alan yrityksiä ja niiden rekrysivuja. Monesti siellä haettiin jotain, jota ei kuitenkaan oltu ilmoitettu muualle.

Aluksi tuntui että mitään ei tapahdu, mutta kun hakemukset hetken aikaa muhivat (joihinkin soittelin perään, toisiin en ehtinyt), niin alkoi haastattelupyyntöjäkin tipahdella. Ensimmäisen haastattelun sain maaliskuun lopulla (Firma A). Sinne soitin pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen. Itse haastattelussa en ollut ihan parhaimmillani. Jännitin tietysti kauheasti ja annoin itsestäni ehkä hieman hyperaktiivisen kuvan. Haastatteluun kuului myös 2 tuntia kestävä kirjallinen testi, jonka jälkeen olin ihan puhki. Ainoa asia mikä tästä keikasta jäi kaivelemaan oli kuitenkin se, että vaikka paikasta luvattiin ilmoittaa muutaman päivän kuluessa, ei mitään koskaan enää kuulunut. Ensin ajattelin soittaa takaisin, mutta parin viikon päästä olin jo varma ettei minua oltu valittu. Koska aloin saada lisää haastattelupyyntöjä päätin unohtaa ensimmäisen paikan ja olla vähemmän hermostunut seuraavissa haastatteluissa.

Tosiaan, huhtikuussa sain jopa kolme haastattelupyyntöä samalle viikolle, joista kaksi osui vieläpä samalle päivälle. Sain onneksi sovittua ajat niin, että ehdin siirtyä paikasta toiseen ja napata burgerin niiden välissä :) Kaksi näistä haastatteluista tuli ihan puhtaasti vastaamalla netissä olevaan ilmoitukseen (toinen oli firman omalla sivulla (Firma B) ja toinen yleisellä työnhakusivustolla (Firma C). Kolmanteen pääsin kun kyseisestä firmasta oleva vieraileva luennoitsija mainitsi tarvitsevansa kesäharjoittelijaa (Firma D). Menin heti luennon jälkeen kärkkymään eteen, että olisin ensimmäinen joka paikasta kyselisi ja sain yhteystiedot, johon lähettää hakemus suoraan (tähänkin firmaan olin jo aiemmin laittanut avoimen hakemuksen).

Tällä kertaa kaikki haastattelut menivät todella hyvin. Tunnelma oli rentoa ja sellainen tietty yhteys löytyi haastattelijoiden kanssa. Firmat B ja C kuitenkin valitsivat kokeneemman hakijan. Ei siinä mitään. Tiesin etten olisi pystynyt enää hoitamaan haastattelua paremmin, joten minun pitäisi vain löytää rako, jossa joku haluaisi kouluttaa minut tuleviin tehtäviini.

Sitten soitettiin Firmasta D. En saanut paikkaa mitä hain, mutta haastattelija oli pitänyt minusta siinä määrin, että oli onnistunut kiristämään ylemmiltä tahoilta hieman extrabudjettia, jolla palkata minut kahdeksi kuukaudeksi. Firmassa D vietin sitten touko- ja kesäkuun enkä joutunut pettymään. Työ oli ehdottomasti hauskin kesätyö missä olen ollut. Tiimi oli kiva, sain tehdä todella monipuolisesti erilaisia vastuullisiakin hommia. Matkusteluakin tuli jonkin verran ympäri Suomea. Lisäksi osuin just siihen saumaan missä järjestetään kaikki bileet ;) Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Mutta suurin uutinen on vasta tulossa. Hyvin pian oli selvää, etten voisi jatkaa nykyisissä hommissani kesäkuun jälkeen. Pomo kyllä tykkäsi minusta ja pomon pomokin, mutta jossain ylempänä istuu tyyppi tiukasti rekrykirstun päällä. Oli pakko jatkaa hakemista. Töissä ollessani olin katsellut sisäisiä työpaikkailmoituksia ja erästä mielenkiintoista paikkaa. Kävin haastattelussa ja vietin päivän psykologisissa testeissä.

Samoihin aikoihin mulle soitettiin toisesta isosta firmasta (Firma E). Olin jättänyt joskus tammikuussa avoimen hakemuksen (lukeeko niitä joku?). Ne pyysi haastatteluun ja menin. Itse
haastis meni hyvin mutta homma kuulosti sen verran haastavalta, että ajattelin niiden ihan varmasti löytävän jonkun pätevämmänkin.

Parin viikon päästä sieltä kuitenkin soitettiin ja pyydettiin uuteen haastatteluun jo samana päivänä. Kävin. Sain paremman kuvan tehtävästä (samaa aihepiiriä kuin Firmasta D hakemani paikka, mutta enemmän tekemistä ja vastuuta, vähemmän pelkkää napin painamista) ja innostuin uudestaan. Lupasivat soitella.

Seuraavana päivänä firmasta D soitettiin ja mulle tarjottiin 10kk pestiä! Mahtavaa! Just sitä alaa mihin oon toivonut työllistyväni. Sanoin kuitenkin että odotan myös vastausta toisesta paikasta ja pyysin harkinta-aikaa. Antoivat päivän. Soitin Firmaan E ja kysyin tilannetta. Tyyppi sanoi suunnilleen: "Hyvä kun soitit, tulin just palaverista missä asiasta päätettiin." Sitten se tarjosi mulle vakituista paikkaa! Siis häh?! Pyysin niiltäkin aikaa harkita ja menin ihan sekavana kotiin. Mietin illan ja tein päätöksen. Aloitan elokuun alussa Firmassa E työssä, joka ainakin kuvauksen perusteella kuulostaa unelmatyöltäni.

Molemmat hommat oli hyviä, niin kuin firmatkin. Paha valinta. Firmaan D olin just asettumassa, mutta tiimi ja osasto ois vaihtuneet kuitenkin eli kaikki olisi muuttunut. Ja vakituinen on aina vakituinen. Lopullisen päätöksen tein fiilispohjalta. Firma E:ssä natsasi jotenkin tosi hyvin niiden haastattelijoiden kanssa ja soittaessa vielä tuli semmoinen tunne että ne haluaa just minut. Ne sanoi, että vaikka kokemus ei ole vielä ihan tehtävän tasalla niin asenne ja kiinnostus tekivät vaikutuksen. Näillä siis mennään. Kaippa ne tietää mitä ne haluaa :)

Bonuksena saan pitää heinäkuun lomaa sopimusten välissä :D

All in all asiat on tosi hyvin just nyt. Olen käyttänyt heinäkuun kaikenlaiseen lekotteluun ja reilun viikon päästä alkaa uudet hommat. Vähitelleen alkaa jännitys lisääntyä ja tiedän että siellä on tulossa paljon uusia asioita, luultavasti nopealla aikataululla. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita haluan oppia ja joiden parissa haluan tehdä töitä. Asioita, joiden parissa ei kuulemma työllisty, minulle toisinaan sanottiin. Tässä kohtaa voin sanoa "Hah!" ja viitata aikaisempaan kirjoitukseeni "Neuvot ja niiden antajat".

Voisin myös jatkaa sen verran tuosta englanninkielentaidosta ja sen todistamisesta, että yhdessäkään haastattelussa ei kysytty millä kielellä graduni on kirjoitettu. Kaikissa kysyttiin millainen englanninkielentaito minulla on ja tyydyttiin vastaukseen "todella hyvä" sen enempiä todisteita kyselemättä. Ainoastaan Firman D testeissä arvioitiin jonkin verran myös englannin puhumista, josta sain parhaan mahdollisen arvosanan. Muutenkin sain kesätyön aikana paljon kiitosta kielitaidosta ja hyvästä ääntämisestä. Tässä ei nyt ollut tarkoitus alkaa itseään kehuskelemaan, vaan lähinnä kannustaa ihmisiä gradun teossa (ja elämässä yleensäkin) tekemään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kirjoittakaa vaikka Swahiliksi jos niikseen tulee (se vasta näyttäisikin hyvältä CV:ssä!), mutta älkää tehkö sitä siksi, että joku muu uhkailee työttömyydellä tai yrittää kiillottaa omaa kilpeään.

Luulen, että tämä blogi on nyt tullut tiensä päähän. Sen oli tarkoitus seurata graduni etenemistä ja se projekti on nyt paketissa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä uuden blogin aloittamisesta, mutta ainakaan viime aikoina ei ole ollut kauheaa kirjoitusvimmaa (kuten olette huomanneet). Katsotaan jos myöhemmin tulee. Saatan silloin jatkaa samalla nimimerkillä tai sitten en.

Kiitos kaikille lukijoille matkani jakamisesta. Liltie on kuoriutunut opiskelijasta työssäkäyväksi, rohkenenko sanoa, aikuiseksi.

Tänään...

Olen valmis Filosofian Maisteri.







PS. Pidempi kertomus viime aikojen huimista tapahtumista tulossa lähiaikoina. Hold on!

Yeehaa!

Nyt on pakko vähän hehkuttaa!

Kävin tänään uudella työpaikalla allekirjoittamassa papereita ja sain kuulla vähän tarkemmin mitä hommia tulen tekemään. Kuulostaa ihan huippukiinnostavalta työltä! Torstaina pääsen hyppäämään puikkoihin ja en malta odottaa!

Nyt pitäisi vain sen verran rauhoittua, että pyhittäis nämä pari viimeistä päivää gradun korjaamiseen, niin se ois sitten siinä. Mutta nyt käyn kyllä liian ylikierroksilla kyetäkseni analyyttiseen ajatteluun. Aivot huutaa vaan "Yeehaa!" :D

Lisäystä edelliseen

Tuo edellinen on oikeasti kirjoitettu jo keskiviikkona. En vain ole saanut sitä julkaistua kun Firefox on mennyt rymisten nuri aina kun olen Bloggerin etusivulle asti päässyt. Piti nyt heti äkkiä julkaista se kun kerta pääsin kirjautumaan. Kuvitelkaa siis päiväys edelliselle keskiviikolle :)

Graduseminaari meni ihan kivasti. Opponenttiproffa tykkäs tuloksista, mutta sanoi niiden olevan hautautuneen, vaikka ne ansaitsis tulla paremmin esille. Koitan lisätä jonkun yhteenvetokappaleen analyysiin. Ens viikon alussa teen niitä parannuksia ja torstaina (toivottavasti) aloitan työt. Riippuu vähän ison lafkan byrokratiasta.

Nyt kun pitkästä aikaa tienaa edes vähän rahaakin, niin vaatekaapin päivitys ois aika jees. Silloin kun oli vaatemyyjänä, niin tilanne oli enemmän kuin hyvä. Henkilökunta sai alennusta ja lisäksi viallisia tuotteita pilkkahintaan. Niitä kannoin kotiin ja korjailin neulan ja langan kanssa. Siitä on jo kuitenkin lähemmäs kaksi vuotta. Tänä aikana tilanne on ollut aikalailla stabiilli. Niillä on menty mitä on ja päivityksiä on tullut vain satunnaisesti alennusmyyntien aikaan. Tarkoituksena on tehdä kunnon inventaario ja katsoa mikä on yleensä enää käyttökelpoista ja mikä ei. Liian helposti ostaa vaan kaikkia kivoja toppeja, muttei sitten mitään käytännöllisempää. Eilen annoin pihille perusluonteelleni hieman periksi ja ostin työpaikan kunniaksi laukun. Lisäksi tilasin netistä yhden kirjan (oli yli kympin halvempi kuin kaupassa, hmm.) Farkutkin löysin pari viikkoa sitten (alesta tietenkin ;) mutta ne odottavat vielä lyhentämistään.

Mitä minä oikein höpötän? Ei tämä ole mikään muotiblogi (Thank God! Don't even get me started on that...)

Oikeasti rahaa huomattavasti tärkeämpää on päästä kiinni työelämänsyrjään ja polkaista urakehitys käyntiin. Kyllä siitä palkasta ehtii sitten neuvotella, kun saa ensin teroitettua hieman kynsiään ;)

Toivottavasti Blogger päästäis mut ensi viikolla kertomaan kuulumisia työrintamalta. Itseni tuntien ehdin muutaman päivän aikana loihtia melkoisen jännärin päälle ja sitä olisi kiva päästä purkamaan muutenkin kuin kiukuttelemalla miehelle ;)

Nyt saa kysyä!

Niin.

*kröhöm*

Nythän on niin, että minä sain töitä! :D Tutut saa kysellä livenä tarkemmin. Muille tyydyn kertomaan, että paikka irtosi isosta firmasta ja työtehtävä sellaiselta alueelta, josta olen todella kiinnostunut. Tosin kyseessä on "vain" kahden kuukauden harjoittelijapaikka, mutta toiveissa on saada jalkaa sen verran oven väliin, että jatkoakin voisi ilmaantua. Ja jos ei, niin ainakin tuo näyttää hyvältä CV:ssä, työkokemuksesta nyt puhumattakaan. Hommat alkaa heti ens viikolla! Hui!

Tänään oli viimeisen ryhmätyön esittely. Huomenna esittelen Gradun tutkielmaseminaarissa. Valmistuminen on ihan kulman takana. Vielä pitäisi jaksaa selvittää miten se ihan käytännössä tapahtuu. Mitä lappuja täytän ja minne ne toimitan.

Opiskelijaelämä alkaa olla ohi ja "oikea" elämä alkaa. Kenraaliharjoitus on takana ja yleisö istuu jo pimeässä teatterissa. Vain esirippu odottaa aukeamistaan.

Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsin kirjautumaan Bloggeriin. Koko viikon selain on systemaattisesti kaatunut aina kun olen avannut Bloggerin etusivun. Mun piti nimittäin kirjoittaa jo maanantaina, että nyt on kypsyysnäyte hoidettu. Kysymyksenä oli pohtia mitkä seikat ovat vaikuttaneet blogien suosion räjähdysmäiseen kasvuun. Valitsin kolme kohtaa joita lyhyesti pohdin (konsepti on aika rajallinen).

Ensinnäkin helppous. Kaikki osaa ja ilmaiseksi saa harrastaa. Tosin siinä on haittapuolena lyhyt elinkaariennuste, kun kokeilunhalu ei kannakaan ensimmäistä postausta pidemmälle.

Toiseksi mainitsin mediajulkisuuden, josta syntyy myönteinen kehä. Blogit kasvattaa suosiota -> blogit saa huomiota massamediassa -> blogit kasvattavat suosiota entisestään.

Kolmanneksi puhui yleisestä muutoksesta länsimaisessa kulttuurissa. Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa. Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet. Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan OK.

Kirjoittaessa tuli mieleen joskus Hesarissa esitetty tutkimus, jonka mukaan suurin osa nuorista haluaa julkkiksiksi. Individualistisessa ympäristössä kasvaneet nuoret myös uskovat olevansa niin kiinnostavia, että jos saisivat vaikka oman tv-sarjan, niin ihmiset kyllä katsoisivat sitä. Aika hämmentävää. Yksikin siinä jutussa haastateltu poika mietti julkisuuden mahdollisia haittapuolia, mutta ei keksinyt mikään mikä voisi olla taviselämää pahempaa. Hän sanoi, että enemmän pelottaa se, ettei kukaan tunne häntä. Minä taidan olla todella out. Kyllähän satunnainen huomio on joskus ihan kivaa, mutta en todellakaan haluasi, että minua kytättäisiin kamerakännykän kanssa aina kun käyn pubissa tai vien roskat.

Kiitos muuten yhteisesti kaikille kommentoijille ja samalla tsemppiä kaikille, joilla gradu on vielä työn alla. Kyllä se sieltä valmistuu kunhan vaan saa aiheen valittua ;) (Tämä suunnattu erityisesti kaverilleni, joka juuri huomautti valinneensa aihetta vuoden)

Sitten kun aihe on edes joten kuten rajattu alkaa kauhea arkistojen kaivelu ja lähteiden luku. Tähän menee aikaa ja se on joskus tylsää. Mutta uskokaa kun sanon, että hyvin tehty pohjatyö on enemmän kuin sata jänistä siinä vaiheessa kun pitää alkaa kirjoittaa. Empiirinen osuus meni mulla aika helposti kun sen sai tehdä kotoa ja netissä. Sekin kannattaa kuitenkin suunnitella huolella. Laittakaa joku aikaraja sille milloin alatte kirjoittaa ja sitten vaan näpyttelette ankarasti. Ihan sama mistä kohtaa aloitatte, kunhan jotain keksitte. Jos mahdollista, niin tehkää kirjoitustyö aika tiiviisti, sillä jos edellisestä kerrasta on viikkokin, niin alkaa olla aika hukassa siitä, mitä tuli viimeksi tehtyä. Mulla oli se etu, etten ollut gradua tehdessä töissä ja kurssejakin oli vain pari yhtä aikaa, joten sain keskittyä aika täysillä tähän. Sivut tulee kuitenkin yllättävän nopeasti kun pääsette alkuun ja kohta niitä onkin jo liikaa :P

Ai niin, multa leikattiin taas yksi hammas eilen. Kun viime kerrasta toipuminen oli yhtä tuskaa, olin varustautunut ja pelännyt tätä päivää. Yllättäen kaikki onkin mennyt kymmenen kertaa helpommin. Ei ole tarvinnut kipuilla käytännössä ollenkaan (800 Buranaa toki syön ettei tarttiskaan) eikä naama ole ainakaan vielä turvonnut. Puhekin kuulostaa ihan normaalilta.

Hauskaa ja sateista vappua niille jotka sitä jaksavat vielä viettää! (Ja niille jotka ei tiedä, yliopistovappu on tänä vuonna ainakin Oulussa päivän pidempi eli peräti 5 päivää. Ei ole helppoa ei. Mutta niin kuin todettiin joskus itse tuolla sateessa kärvistellessä: "Jos se ois helppoa niin kaikkihan sitä tekis." :D)

Uutisia ja ei-vielä-uutisia

Kylläpäs on edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. On minulla siihen kyllä ihan hyvä syy. Tai no, hyvä ja hyvä mutta syy kumminkin.

Työnhaku nimittäin käy kuumana ja täyttää ajatukseni. Kuitenkin se on asia, josta en halua täällä kirjoittaa, koska monet tuttuni ja perheenjäseneni lukevat ainakin silloin tällöin tätä blogia. Koko työnhakuprosessi on sen verran stressaava, etten halua levitellä kauhean laajalle sitä minne kaikkialle olen hakenut ja olenko käynyt haastatteluissa ym. Haluan ilmoittaa sitten kun napsahtaa, mutta en yhtään ennen. Siihen asti vaikenen haun kohteena olevista firmoista ja mahdollisista haastattelukutsuista. Niistä tietävät vain avomieheni ja yksi ystäväni.

Mutta yksi toinen asia sen sijaan on jo viikon verran odottanut pääsyään julkisuuteen. Nimittäin... GRADUNI ON ESITTELYKUNNOSSA! Toisin sanoen se on VALMIS! Aivan yllättäen. Minä luulin vielä hinkkaavani sitä pitkäänkin, mutta ohjaajalta tuli erään version jälkeen maili, että nyt se on esittelykunnossa. Herranen aika! Siinäkö se oli?!? Kypsyysnäytteen käyn tekemässä parin viikon päästä ja seminaari on toukokuun alussa. Seminaarin jälkeen varmaan pitää tehdä vielä parannuksia, mutta se on sitten vain hienosäätöä. En minä ehtinyt kyllä kauheasti edes ahdistua. Silloin kun ahdisti muuten niin ahdisti gradukin, mutta ei se mitenkään erityisesti sitä ahdistusta ollut luomassa. Oikeastaan "iso-G" on ollut helpoin osa koko yliopisto-opintoja.

Ja tänään oli viimeinen luentokin! Ei enää yhtään luentoa tämän tutkinnon puitteissa. Yksi ryhmätyö pitää vielä saada valmiiksi ja esittää se toukokuun alussa. Lisäksi pitää palauttaa yksi luentopäiväkirja joka on jo valmis. Siinä kaikki! Minä ihan OIKEASTI valmistun! Minun pitää alkaa maksamaan junalipuistani täyttä hintaa (mutta vasta syksyllä ;) ja alkaa elää niin kuin kunnon aikuisen kuuluu. Pitää lopettaa Hesarin opiskelijatilaus (no ei sentään, siirrän sen avomiehen nimiin ja maksan niin kuin ennenkin :D).

Ehkä minä olen nuori ja naivi, mutta minä myös todella odotan sitä että voin alkaa käydä oikeasti töissä. Minä en enää myy rouville vaatteita tai kituuta jollain stipendirahalla harjoittelupaikassa. Minulla on tutkinto! Tähän saakka kaikki mitä koulussa on opetettu, on käytännön töissä ollut paljon mielekkäämpää/hauskempaa, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa alaan liittyvää. Haluan pois tästä olotilasta, missä osaan kaikkea vähän, mutten kuitenkaan kauheasti mitään. Naurakaa vaan sitten kun parin vuoden päästä valitan ylitöitä ja dead-lineja, mutta minä haluan päästä luomaan uraa. :D

Toistaiseksi jaksan myös uskoa löytäväni oman alan töitä Oulusta. En ole valmis muuttamaan ainakaan niin kauan kuin tuo toinen puolisko vielä opiskelee täällä. Taas minä kirjoitan työnhausta vaikka alussa sanoin, etten halua siitä kirjoittaa... Se nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä se päällimmäinen asia mielessä.

Yritän taas jatkossa kirjoitella vähän useammin, kun tuota asiaa kuitenkin tuntuu riittävän. Graduun liittyen sitä ei ehkä niinkään paljon enää tule, kun se nyt möllöttää vaan tuossa koneella ja odottaa julkistamistaan, mutta lupaan ainakin kertoa heti jos työsektorilla onnistaa. Koska olen luonteeltani tällainen stressihiiri, niin tiedän täsmälleen sillä hetkellä työnhakustressin vaihtuvan työnsaantipaniikkiin, jossa mietin tulevia työtehtäviä ja niistä suoriutumista. Ei siis mitään uutta odotettavissa :)

Perussettiä

Ah, päivitetäänpä taas vähän kuulumisia.

Graduohjaajalta tuli liuta parannusehdotuksia, mutta mitään perustavanlaatuista vikaa ei onneksi löytynyt. Mailin lopussa hän sanoi vielä "Tykkäsin kovasti!" mikä lämmitti :) Alkuviikko on taas mennyt muissa hommissa, mutta torstai ja perjantai pyhitetään gradulle.

Työnhausta en viitsi taaskaan kirjoittaa, vaikka se mielenpäällä onkin. Pitää vain yrittää pitää positiivinen asenne. Eihän torjutuksi tuleminen ole kenestäkään kivaa, mutta jos hommaan on joku pätevämpi niin sitten on. Ainoa mikä ärsyttää on se, että tuo työpaikan epävarmuus vie ilon valmistumiselta. Pitäisi keskittyä vain viemään se loppuun ja juhlimaan sitä saavutusta. Kyllä se työ sieltä löytyy. Meidän alalla sitä kuitenkin (vielä) on. Helsingissä olisi paljon enemmänkin, mutta en ole valmis muuttamaan, kun mies on vielä opiskelijana täällä. Parin vuoden päästä on eri juttu.

Jaa, näköjään kirjoitin työnhausta kuitenkin.

Viikonloppuna skippasin sittenkin formulamatkan ja lähdin iskän kanssa mökille paistamaan makkaraa. En ole aiemmin ollut yhtään luontoihminen, mutta näköjään "vanhemmiten" tuommoinen rauhallisempikin toiminta alkaa viehättää.

Vaalit meni hyvin. Oma ehdokas ei päässyt (joskin sai ihan kivasti ääniä), mutta tulosiltaa seurattiin silmäkovana (voiko noin sanoa?). Minä innostun omituisimmista asioista :D

Viilausta ja varikkopuhetta

Tänään on taas tullut kirjoitettua, niin kuin... No, en keksi mitään mukanokkelaa vertauskuvaa, mutta kuitenkin. Kasin aikaan aamulla aloittelin ja lyhyttä ruokataukoa lukuunottamatta jatkoin aikalailla kahteen. Senkin jälkeen pyörittelin tekstiä edestakaisin puolisen tuntia, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pää ei vaan toiminu enää. Mutta kaikki palaset alkaa olla aikalailla kohdallaan.

Huomenna viilailen vielä ja sitten lähetän ohjaajalle luettavaksi. Sivuja on 71 + 7 sivua lähteitä (joista muutama tulee poistumaan). Tiivistelmä, johdanto ja yhteenveto puuttuu vielä ja niihin en koske ennen kuin saan palautetta siitä, kuinka vinksallaan tuo työ nykyisellään on. Vähän pelottaa...

Olen nyt tällä viikolla paahtanut tuon työn kanssa niin hullusti, ettei se oikein enää jäsenny päässä kuin sekavana mössönä. Mitä käsitellään missäkin luvussa? Poistinko sen yhden kappaleen jo? Kirjoitinko siitä asiasta vai ajattelinko vain? Huomisen jälkeen voin pitää tauon analysoinnista ja heittää pallon ohjaajalle.

Kaiken kaikkiaan olen nyt edennyt niin hyvin, että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä viikonloppuna appiukkolaan katsomaan Formulakisoja Maxilta. Siinäpä taas lause, jota en ikinä uskonut käyttäväni. En välitä penkkiurheilusta pätkääkää, enkä ollut eläissäni katsonut yhtäkään Formula 1 -kisaa, ennen kuin tapasin tuon nykyisen miekkosen. Hän taas on fanittanut Schumia jostain vuodesta rengas ja kypärä asti, joten pakkohan se oli niitä alkaa katsomaan (ainakin aluksi kun kaikki piti tehdä yhdessä ;) ) Yllättäen se olikin hänen kanssaan ihan kivaa. Sain esittää tyhmiä kysymyksiä ja kuulla hassuja tarinoita lajin alkuajoilta.

No sattuipa niin, että ensimmäisessä katsomassani kisassa nuori lupaus nimeltä Fernando Alonso otti ensimmäisen voittonsa. Päättelin, että kun nyt näitä kisoja pitää vissiin alkaa seurata, niin kivempi on kannattaa jotain kuskia ja jännittää sen puolesta. Alonso oli tulokas vähän niin kuin minäkin, joten valinta tuntui luonnolliselta. Nyt joku siellä jo hädissään huutelee: "Entäs Kimi?!?" Ah, meidän Kimi. Sori, kun en vaan tajua miksi minun pitäisi kannattaa jotain vikisevää dorkaa siksi, että se on sattumalta syntynyt saman maan rajojen sisäpuolella kuin minä. (Montakohan tilaajaa menetän tällä kommentilla?)

Se kausi (2004) meni Schumin hallitessa ja mainostauoilla pussaillessa, mutta seuraavana vuonna tapahtui jotain. Ferrari alkoi yskiä ja yhtäkkiä mies otsikoissa olikin Espanjan señor Alonso. Yhtäkkiä kisojen seuraaminen olikin hauskaa ja jännittävää (joskin voittoputkiin tottunut mies mökötti sunnuntaisin aika paljon). Välillä unohdin ketä Suomessa pitää virallisesti kannattaa ja saatoin laukaista työpaikan kahvipöydässä "Vähän Alonso voitti taas hienosti sunnuntaina." Kaksi maailmanmestaruutta myöhemmin voin sanoa olevani ainakin hitusen
koukussa (ja ylpeillä mahtavalla mestarivainullani ;) ).

Tämä kausi on mielenkiintoinen ja heitetään nyt tämmöinen epävirallinen arvaus, että Massa voittaa mestaruuden. McLaren epäilyttää ja Kimiin en ole oikein koskaan uskonut, sanokaa mitä sanotte. Minulla on myös uusi suosikkikuski, nimittäin Heikki Kovalainen. Olen minä oikeasti sen verran isänmaallinen, että suomalaista on kiva kannattaa. Kimiä vaan ei voi. Heikki taas on mukavan ja fiksun oloinen kaveri. Saas nähdä siis miten käy.

Tämä koko loppupostaus on ihan kuin jonkun toisen näppäimistöltä, sillä minä en todellakaan seuraa urheilua, saati puhu siitä ja jos äiti sattuu lukemaan tämän niin se kyllä putoaa tuolilta. Vähän hävettää, mutta omapa on blogini :)

Hauskaa viikonloppua kaikille (Formuloilla tai ilman!)

Vauhti päällä taas

Viikonloppuna pienimuotoinen hermoromahdus ja tänään uudella innolla eteenpäin. Sivuja alkaa syntyä jo liikaakin (60 ylitetty! Jarrua!!!). Graduohjaajakin lähetti vielä yhden lähteen. Ihan hyvä se oli, tungen johonkin väliin. Tavoitteena olisi nyt saada jopa ehkä tällä viikolla lähetettyä raakaversio ohjaajalle luettavaksi. Hui!

Niin ja jos nyt joku yli satasivuisen gradun kirjoittanut humanisti ihmettelee, miten 60 sivua tarkoittaa melkein valmista, niin kerrottakoon hänelle, että meidän laitoksen graduoppaassa suosituspituus on 50-70 sivua. Tietojenkäsittelijät ei turhia lätise, vaan asiat ilmaistaan kompaktilla taulukolla ;)

Työnhausta ei tartte puhua. Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. Kertokaa tämä myös kaikille tutuilleni. Ei tarvitse kysellä, kyllä minä ilmoitan jos...

Pitäisköhän taas valottaa vähän gradun sisältöä?

Tänään kirjoitin mm. tutkimieni blogien (tai siis niiden pitäjien) kirjoitusaktiivisuudesta. Kolmea blogia (kahdestakymmenestä) on päivitetty keskimäärin noin 30 kertaa kuukaudessa eli käytännössä lähes joka päivä. Ja kuten taisin joskus mainitakin, suurin yhden kuukauden postausmäärä oli 56! Ja ne oli pitkiä kirjoituksia (ja melko raskaslukuisia jos sallitte sanoa). Harvemmin päivitetyt blogit jäivät alle viiden postauksen, eli niihin on kirjoitettu kerran viikossa tai harvemmin. Keskimääräinen päivitystiheys oli 11 viestiä kuukaudessa. Myös yksittäisten blogien kirjoitusaktiivisuudessa oli vaihtelua ja jopa useamman kuukauden taukoja, jonka jälkeen blogin päivittämistä kuitenkin jatkettiin.

Mulla jää kyllä päivitystiheys reilusti alle tuon 11. Tuntuu välillä tämä kirjoittelu vähän tökkivän. Se ei välttämättä ole blogin vika. Kirjoittelin nuorempana paljon ahkerammin päiväkirjojakin, ja nykyään ei huvita nekään. Saa nähdä miten tämän blogin käy valmistumisen jälkeen.

Ai niin, minulta kysyttiin aionko julkaista graduni täällä. Vastaus: En tiedä :) En välttämättä. Kyllä se sieltä yliopistolta löytyy jos jotain oikeasti kiinnostaa...

Saikulla vaihteeksi

Alkuviikosta nappasin flunssan, joten siinä meni taas monta päivää niiskuttaessa ja lepäillessä. Gradua en ole ehtinyt kirjoittaa kuin yhtenä päivänä, kun on pitänyt pysyä akuutimpien koulujuttujen tasalla, silloin kun pää on jotenkin toiminut.

Mutta kyllä tämä taas tästä. Tällä hetkellä on kunnon draivi päällä ja tekisi mieli vaan kirjoittaa gradu äkkiä loppuun, mutta pakko säännöstellä, että saa kans viimeiset kurssit suoritettua.

Annainari79 pohdiskeli kommenteissa kirjoituksen vaikeutta. Minä olen taklannut tuon ongelman silleen, että gradu.doc tiedostoon tulee vain suht valmista tekstiä (ja sitten punaisella omia huomioita kuten "vertaa tätä omiin tuloksiin"). Näin mulla on koko ajan suht hyvä kuva paljonko olen oikeasti kirjoittanut. Sitten jos joku kohta alkaakin tuntua epäolennaiselta, mutta en ole vielä varma sen poistamisesta, merkkaan sen keltaisella. Silloin teksti ei juurikaan enää näy, ja voin tunnustella minkalainen kappale olisi ilman tuota kohtaa ja päättää myöhemmin mitä teen (luultavasti poistan).

Tämä taktiikka ei tosin ehkä toimi sellaisille, joilla on vaikeuksia tuottaa tekstiä. Silloin on ehkä parasta vaan kirjoittaa jotain, kunnes sitä "kunnon kamaa" alkaa tulla. Mutta silloinkin voi kirjoittaa erilliseen tiedostoon ja siirtää vaan ne onnistuneet kappaleet gradu-tiedostoon.

Tsemppiä kollektiivisesti kaikille gradun vääntäjille. Kyllä se sieltä tulee, kun kirjoittaa vaan eikä liikaa mieti :)

Linkeistä

Aloin vastata Mari Koolle mutta päädyinkin sitten tekemään kokonaan uuden postauksen.

Toinen asia mistä on kans tullut aiemmasta poikkeavaa tutkimusdataa on blogien keskinäinen linkittyminen. Sekin on harvinaisempaa mitä on luultu. En minäkään täällä mainosta missä muissa blogeissa käyn (ehkä pitäisi?). Osasyy siihen on, että en halua että joku luulee, että luen hänen blogiaan vaan tutkimusmielessä. Voin sanoa, että yhtäkään tutkimukseen arvotuista blogeista en ole jäänyt seuraamaan. Kokeilkaapa itse ottaa satunnainen blogi -napilla 20 blogia ja katsokaa kuinka moni on oikeasti teidän mielestä kiinnostava ;)

Nyt minä rönsyilen... Siis linkeistä... Mun tutkimuksen blogeissa oli keskimäärin 11 linkkiä postausten yhteydessä. Siis koko blogin olemassaolon ajalta. Minusta se on aika vähän ottaen huomioon A) Kuinka paljon blogien verkostautumisesta on puhuttu B) Ne jotka linkittivät, linkittivät useita kertoja samaan blogiin C) Suurin osa linkeistä tuli yleensä meemeistä.

Sitten päästäänkin puhumaan eliitistä ;) Monet blogeihin liittyvistä oletuksista tulevat kyllä esiin ns. A-listalaisten kohdalla, mutta eivät pädekään vähemmän luettuun enemmistöön. Tästä voisin kirjoittaa joskus toisella kerralla enemmän.

Keskustelua

Gradu nilkuttaa eteenpäin. Ainoa asia mikä vähän hermostuttaa on se suurten johtopäätösten vetäminen. Tutkimuksen varsinainen tulos. Monta pientä juttua on, mutta se keskeinen asia...

Yksi asia mikä on tullut tutkimuksessa vastaan on keskustelu ja sen yleisyys. Minä väitän että vaikka blogit olisivatkin mahdollisesti ihan hyvä keskusteluareena, niiden välinen keskustelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Väitän vieläpä että suurin osa bloggaajista ei edes halua keskustelua. Kommentteja kyllä, mutta ei keskustelua.

Keskustelua haittaa myös kirjoittajan ja lukijan rooliero. Kirjoittaja voi aina lopettaa häntä ärsyttävän keskustelun, vetoamalla siihen että blogi on hänen. Toki kommentoija voi omassa blogissaan jauhaa asiasta vielä miten paljon tahtoo, mutta silloin se ei taas ole keskustelua, jos vastapuoli ei sitä lue.

Muutama lähde ja omat tutkimustulokset osoittaa, että blogeja lukee yleensä samanhenkiset ihmiset. Kommentit on myös pääosin positiivisia. En minä sano että tuo olisi jotenkin huono asia. Totean vain että blogit eivät ehkä olekaan niin mieltä avartava väline, kuin mitä hehkutetaan. Se voisi olla, mutta käyttäjäthän sen päättää ja ihmiset ei yleensä tykkää vastakkaisista mielipiteistä. Esim. yhdessä lähteessä todettiin että USA:ssa Irakin sodan kannattajat lukee toisten kannattajien blogeja ja vastustajat toisten vastustajien.

Toisaalta välillä tuntuu, että keskustelu on muutenkin turhaa, sillä ainakin netissä se menee yleensä vaan inttämiseksi oli foorumi mikä tahansa. Pilvenpolttajat polttaa ja vastustajat vastustaa ja kumpikin lätkii kehiin tutkimustuloksia todistaakseen olevansa oikeassa. Sama homma varmaan noissa sotablogeissa.

Enkä minä ole itse yhtään sen parempi. Jos joku tulee tänne sanomaan, että minun gradu kuulostaa ihan tyhmältä, niin en minä ala sen kanssa väittelemään. Minä luotan graduohjaajaani ja hänen muutosehdotuksiinsa. Muut voivat kehua, tai olla hiljaa ;)

Aika hiljaista täällä on ollut muutenkin viime aikoina. Pitäisiköhän tuosta päätellä jotain...

Kuulumisia vain

Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Taisin vähän aliarvioida tuon ajan mikä hampaanpoistosta toipumiseen meni. Joskus torstaina sain ensimmäisen kerran vähän hommiakin tehtyä. Ekat päivät vaan särki ja oli kauhea nälkä koko ajan kun ei voinu syödä mitään kunnollista, niin ei kauheesti voinu keskittyä mihinkään.

Tämä viikko puolestaan oli muuten vaan syvältä, niin en jaksanut alkaa tänne kirjoittelemaan mitään valitusvirsiä. Nyt tuntuu taas paremmalta. Kaveri raahas eilen baariinkin ja ihan kivaa oli. Tosin puoli kahden aikaan jo lähdettiin (nykyään itselle aika normiaika, mutta monille todella aikainen).

Gradua on kirjoitettuna n. 30 sivua.

Pikkuhiljaa on pitänyt alkaa noita omia tuloksiakin purkamaan gradu.doc -tiedostoon. Välillä ei vaan oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Mutta parhaani mukaan olen yrittänyt lajitella ja taulukoida kaikkea dataa, mitä olen saanut irrotettua.

Jaa pitäisikö kertoa jotain itse tutkimusaineistosta? Kahdestakymmenestä satunnaisotannalla valitusta tutkittavasta blogista 14 oli päiväkirjablogeja, 3 käsityöblogeja (jotka voidaan laskea päiväkirjoiksi, mutta on eritelty tässä tutkimuksessa tämän tyyppisten blogien poikkeuksellisen vahvan aseman vuoksi), 2 poliittisia blogeja (ei poliitikkojen blogeja, vaan sellaisia joissa ajettiin jotain asiaa) ja 1 filtteriblogi (missä vain listattiin suosituksia muille).

Tuo edellinen nyt ei vielä kerro yhtään mitään, mutta ajattelin kuitenkin jakaa vähän sitä mitä teen. Ehkä myöhemmin kirjoittelen jostain oikeista löydöksistäkin.

Nyt alkaa American Idol. Myönnän katsovani aina kaikkea hömppää :)

Sama Liltie, miinus kaksi hammasta

Se on tehty! Kävin hammasKIRURGILLA ja oikealta puolelta lähti yksi vino viisaudenhammas ja toinen pirulainen joka oli kokonaan ikenen alla.

Riistän nyt kaikkien pelottelijoiden ilon kertomalla, että se ei oikeasti sattunut yhtään. Puudutus nipisti hieman, mutta enemmän hirvitti kun tuli vilkaisseeksi sitä neulaa. "TUONKO ne meinaa mun ikeneen työntää?!?!" Ja kehun nyt samalla vielä, että Oulun YTHS:n hammaskirurgi on aivan ihana mies! Semmoinen hullun leppoisa setä :) Kyseli koko ajan miten menee ja jaksanko vielä jos otetaan toinenkin hammas pois. En oikeasti ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui kun ne oli molemmat revitty (toinen vielä paloiteltiin, mutta sitäkään en olisi tiennyt, ellei porasta olisi lähtenyt niin viiltävä ääni.)

Yksi poistettava on vielä toisella puolella (ei voi halvauttaa koko naamaa kerralla. Tällainen puolikas versiokin näyttää/tuntuu aika huvittavalta) mutta se ei kyllä hermostuta enää ollenkaan.

Pidän tämän päivän aika lepopäivänä ja nappailen kasisatasta buranaa. Jos sitä huomenna sais taas kirjoitettua (gradua siis).

Angstia

Näin ne suhdanteet vaihtelee. Tänään ei luista. Ei sitten niin pätkääkään. Kaikki syntyvä teksti on yhdentekevää ja lähteet lässyttävät itsestäänselvyyksiä.

Työnhaku ahdistaa (joojoo tiedän olevani tosi uniikki). Joka paikassa pitäis osata kaikkea mistä en ole ikinä kuullutkaan. Ja niille on ihan sama että olen ahkera ja halukas oppimaan (blaa blaa) kun ei ole kokemusta jostain XYZ-kielestä.

Ihan sama. Teen gradua lopunelämääni...

PS. Olenko jotenkin kahtiajakautunut persoona, kun eka leperrän jostain vaaleanpunaisista paljettikukista ja seuraaksi haluan ryömiä pimeään koloon kuuntelemaan Marilyn Mansonia tai alkaa terroristiksi? Ei tartte vastata, tiedän jo olevani.

Vauhtia ja hempeilyä

Nyt tuntuu että on vauhti päällä! Tänään kirjoitin niin innoissani, että hädin tuskin maltoin lähteä salille. Tosin en kirjoittanut varsinaiseen gradu-tiedostoon, vaan käyn nyt valtavaa lähdevuorta läpi ja suodatan edellisistä muistiinpanoistani oleellisen.

Ja excelillä on kiva leikkiä ja tehdä kaavioita :) Voi tehdä pylväsdiagrammin postausten määrästä ja sitten toisen missä näkyy erivärisinä pylväinä postausten määrä ja vaikka tilaajamäärä (ei muuten korreloinut pätkääkään. Laatu ratkaisee! :D ) En tiedä onko tuo jälkimmäinenkin vielä pylväsdiagrammi, vai onko sille joku muu nimitys. Muistan aina yläasteen matikantunnilta, kuinka opettaja painotti pylväsdiagrammin ja histogrammin eroa (histogrammissa pylväät on tiukasti rivissä eli kiinni toisissaan).

Mikään ei muuten latista hyvää salilla käyntiä niin kuin himosaunoja, joka viskoo saunan sellaiseksi pätsiksi, ettei siellä kykene normaali ihminen olemaan. Jos joku haluaa harjoitella löylynheiton SM-kisoihin, niin tehkööt sen kotonaan.

No mutta, ei lopeteta urputukseen vaan johonkin kivaan... Lauantaina on ne häät joista olen tainnut mainitakin. Ratkaisin myös (talvi)pukeutumisongelman. Mekko on harmaa, kengät ja laukku hempeän vaaleanpunaiset ja rintaan vielä vaaleanpunainen paljettikukka. Ja kirkkoon mennessä vedän tylysti toppahousut jalkaan, jos pakkasta on niin kuin tänään. En tosissaan lähde sukkahousuissa seisomaan bussipysäkille. Kirkolta voi sitten yrittää pummia kyytiä juhlapaikalle ja kuoriutua siellä perhoseksi :) (Olenko liian innoissani? Häät on kivoja :)

Hempeää viikonjatkoa kaikille!

Sekalaisia ajatuksia

Edelleen tuntuu ettei ole oikein mistä kirjoittaa. Tietysti voisin nillittää erilaisten netissä tehtävien työhakemusten huonoista käyttöliittymistä, mutta olen jo tuskaillut niiden kanssa niin paljon, että tilanteeseen on vaan sopeutunut. Ne on v-mäisiä täyttää ja aikaa menee helposti monta tuntia, mutta minkäs teet. Huomenna on taas työhakemustenkirjoittelu-päivä, tänään olen taas työstänyt gradua.

Niin se gradu... Kasassa on joku 20 sivua, ja alkaa tosiaan tuntua siltä, että tässä joutuu oikeasti jarruttelemaan ja tiivistämään aika paljon. Niinhän ne kaikki on sanoneet alusta asti, mutta silti jotenkin on vaan ajatellut, että kauhea kun pitää kirjoittaa niin paljon. Oikeastaan pitää siis kirjoittaa paljon vähemmän :)

Nyt tuntuu että haluaa vaan äkkiä valmistua, niin voi niihin hakemuksiinkin lykätä, että VALMIS MAISTERI eikä lähes valmis tai pian valmistuva! Niin kerta!

Minä olen kyllä vähän huono bloggaaja kun en edes juuri koskaan linkkaa vaikka surffailen lähes päivittäin ties missä. Olen kyllä monesti harkinnut meemiinkin osallistumista, mutta sekin on jäänyt. Aion kyllä edelleen tehdä sen piakkoin. Mutta kun nyt on vähän tämmöinen tylsä hetki, niin laitetaan linkki jo klassikoksi muodostuneeseen "Äm Irk" -videoon jos joku ei jostain syystä ole sitä nähnyt. Katsoin sen tänään pitkästä aikaa ja kyllä se edelleen nauratti :D

Työpaikka hakusessa

Jeps, Pesti-päivillä tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Tosi positiivinen fiilis jäi. Valmistumisvaiheessa oleva tietojenkäsittelytieteiden opiskelija oli loppujen lopuksi ihan kova sana tuolla. Tarjolla oli jopa muutakin kuin koodausta. Muutama erityisen mielenkiintoinen paikka oli ylitse muiden. Pidän huomenna hakemustentäyttelypäivän ja toivon parasta. Tietystihän niitä samoja paikkoja hakee aina 200 muuta tyyppiä, mutta aina sinne joku pääseekin. Ja kuka nyt ei minua haluaisi palkata :)

Heh, isäni näki tapaustutkimus-kirjani ja ihmetteli miten rikostutkimus liittyy graduuni :D

Satunnaisia kuulumisia

Ei ole oikein viime aikoina ollut mitä kirjoittaa. Ainakaan mitään mielenkiintoista. Päivitin tuossa juuri lähdeluetteloa ja 47 niitä näytti olevan kasassa. Pari tulee vielä, mutta kyllä ne alkaa riittää.

Keskiviikkona on yliopistolla Pesti-päivät ja sinne pitäisi lähteä taas itseään myymään. Tällä kertaa voisi oikeasti olla realistisia mahdollisuuksia saada edes joku kiinnostumaan, kun on kerta melkein valmis. En vaan kauheasti tykkää työnhakemisesta (mutta kukapa siitä nyt niin erityisesti tykkäisi). Varsinkin hakemusten kirjoittaminen on mälsää. Haastattelut on ihan kivoja, vaikkakin jänniä. Olen ollut kahdesti haastattelussa ja molemmilla kerroilla saanut paikan, joten prosentit on siinä suhteessa kohdallaan :)

Mutta ne hakemukset. Varsinkin kun tässä viimeinen vuosi on mennut enemmän tai vähemmän tutkimuksen parissa. Kun yliopistossa on kaikenlaisia kursseja ja kaikkea osaa vähän, mutta jos siitäkin vähästä on aikaa joku kolme vuotta, niin tuntuu ettei kehtaa väittää oikeasti hallitsevansa kyseistä asiaa. No kaipa ne tietää mitä saavat jos/kun palkkaavat vastavalmistuneita.

Sairaanhoitajaksi opiskeleva kaveri tässä juuri yhtenä päivänä ihmetteli, että pitääkö meidän luetella erikseen mitä me osataa (pitää!). Heillä kun riittää, että ilmoittaa olevansa valmistunut sairaanhoitajaksi ja kaikki tietävät mitä siihen kuuluu.

Taidan olla vähän vielä uuvuksissa viikonlopun polttareista (ei omat!). Teksti on ainakin aika väsähtänyttä. En minä aina ole näin masentava ihminen... Ja on minusta oikeasti kiva valmistua ja mennä töihin. Toisinaan tämä välitila vain hieman koettelee hermoja.

Back to work

Hui! Loma oli ja meni. Oli kivaa, mutta myös rankkaa. Buukattiin tuo meidän joulunaika melko täyteen ja viime viikko menikin sitten kaikesta toipuessa.

Mutta nyt... Pitäisi päästä takaisin työn touhuun. Viikonloppuna koin ajoittain aika voimakkaitakin ahdistuksen/stressin oireita. Varmaan se johtuu enimmäkseen siitä, että kun ei ole vielä kunnolla uudestaan aloittanut työskentelyä, kaikki tuntuu epämääräiseltä suurelta möykyltä joka vyöryy kohti. Sitä alan nyt parhaani mukaan purkamaan. Viime yönä heräilin pari kertaa ja aamuyöstä valvoin lähes pari tuntia ennen lyhyttä torkahtamista, joka lopulta katkesi herätyskelloon. Turha vissiin siis vakuutella edes itselleen, ettei olisi hieman stressaantunut.

Gradussa on vuorossa tutkimusmateriaalin tulkinta ja kirjoitustyön aloitus. Lisäksi pitää ihan oikeasti alkaa katsella työnhakujuttujakin. Pitää heittää hyvästit turvalliselle yliopistolorvimiselle ja alkaa oikeasti tehokkaaksi valkokauluslaiseksi (joiden tulevaisuudesta oli eilisessä Hesarissa erittäin masentava juttu. Ei pitäisi lukea lehtiä). Kirjoittelen noita työnhakumietteitä jatkossa lisääkin. Pidetään tämä postaus lyhyenä ja kauniina pelinavauksena vuoteen 2007!